Valokuvattavana

Pikkutyyppi oli varmaankin parin kuukauden ikäinen, kun bongasin netistä Piritta Lipiäisen ihastuttavia lapsikuvia. Oltiin jo suunniteltu, että käytäisiin valokuvaamossa kuvauttamassa pojasta vauvakuvia, ja samalla otettaisiin perhekuvia koko porukusta koirat mukaanlukien. Valitettavasti tuolloin oli Piritan kalenteri niin täynnä, ettei kuvausaikaa saatu ja vauvakuvat otettiin muualla, mutta päätin että 1-vuotis kuvaukseen varaan ajan Piritalle.

Aivan ihania kuvia me saatiinkin, ja otettiinpa samalla muutama kuva jossa äiti ja isseekin oli mukana. Ja vitsit miten ihanaa rekvisiittaa oli tuola tehtaalla jossa kuvaus suoritettiin, ja sitä rekvisiittaa oli paljon!
Kuvus kesti tunnin, ja siinä ajassa ehdittiin ottamaan todella monipuolisesti kuvia erimoisilla rekvisiitoilla, ja vaatteitakin ehdittiin vaihdella. Tässä muutama kuvamaistiainen ;)

Kun huomasin Facebookissa, että Piritta aikoo järjestää joulukorttikuvausviikonlopun, niin salamana varasin meille ajan :) Nämä kuvat otetaan nopeammalla temmolla, kuvausaikaa on vain vartti, mutta uskon että siinä ajassa saadaan kyllä aivan mahtavat kuvat. Huomenna aamulla on meidän vuoro, enpä malttaisi odottaa kuvausta, sekä varsinkaan valmiita kuvia! :)

Pesun tarpeessa

Joskus nää päivät vaan menee näin.
Aamupäivästä käytiin koiralauman kanssa metsälenkillä, tutussa paikassa jossa useammankin kerran viikossa tavataan lenkkeillä. Yleensä koirat tepastelevat omaa tahtiaan polkua pitkin, joku saattaa poiketa polulta tutkimaan metsää tarkemminkin, joskus peuran jäljet houkuttavat jopa pienelle karkuretkelle, joskus taas metsästä löytyy ah niin ihana p*skaläjä, jota voi A) syödä, tai B) siinä voi kieriä. Yleensä nämä ruskeat läjät ovat peräisin ihmisestä(!!) ihan vain siitä päätellen, että läjän vierestä voi bongata nenäliinan tai jopa palasen vessapaperia! Näitä läjiä esiintyy myöskin useimmiten marjastus- ja sienestysaikaan, sekä metsästyskaudella…

No varmaan arvaattekin, että tällä lenkillä törmättiin juurikin tähän viimeksimainittuun, eli p*skaan. Tai yksi koirista törmäsi… Olipa taas kiva ylläri kun Vieno jolkotteli luokse ylpeänä selkä ulosteesta ruskeana. Eipä siinä sen kummempia, lenkki jatkettiin normaalisti loppuu, koira autossa boxii joka avattiin seuraavan kerran vasta kotona suihkukaapissa. Toki samantien pesut ja lopputuloksena omena-kiivishampoon tuoksuinen koira ;)

”Ota syliin!?”

Ruuaksi kokkailtiin spagettia ja jauhelihakastiketta, jota pikkutyyppi lusikoi menemään hyvällä ruokahalulla. Kunnes, masu ilmeisesti tuli täyteen, ja loput spagetit lautasineen kipattiin syöttötuolin alla makupalan toivossa makoilleen koiran niskaan! Toki tomaattipohjainen kastike jätti valkeaan turkkiin sen verran oranssit jäljet, että taas oli omena-kiivishampoolle käyttöä. Jo toisen kerran samana päivänä…

Mutta näinhän se menee, ei käy aika pitkäksi tällä porukalla, siitä pitävät kyllä huolen neljä pientä terrieriä, ja ennen kaikkea yksi ehtivä pikkutyyppi… ;)

Budapest

Meille osuu loppuvuodelle melkoinen määrä juhlapäiviä. Äitin ja isseen synttärit, isänpäivä, hääpäivä ja toki vielä joulukin.
Sovittiinkin, ettei osteta ollenkaan hääpäivälahjoja, vaan lähdetään sensijaan pienelle matkalle koko perheen voimin. Kohteeksi valikoitui hetken nettisurffailun jälkeen Budapest, jonne onnistuttiin saamaan aikas edulliset lennot Ryanairin kautta.

Koska pikkutyyppi menee kohtuu ajoissa yöunille, on perus hotellihuoneessa illanvietto tämän jälkeen aika rajallista (istua sängynpäädyssä nettiä surffaillen tai muuta melko äänetöntä toimintaa), niinpä katseltiinkin huoneistohotellia jossa olisi erillinen makuuhuone, ja ihan loistava vaihtoehto löydettiinkin!
Siisti ja tilava kaksio odotti meitä varusteluna mm lastensängyllä, syöttötuolilla, potalla, lasten kylpyammeella, lasten astioilla ja kopallisella leluja. Melko hyvinvarustelua, vai mitä?
Meitä vanhempia sensijaan ilahdutti punaviinipullo, joka odotti meitä tervetuliaisjuomana :)

Hotellin kautta sai varata myös heidän oman lentokenttäkuljetuksen, joka toki otetiin, sillä meidän lento oli vasta illalla perillä, eikä oikein houkuttanut lähteä pimeällä kantamusten ja lapsen kanssa etsimään ensin bussia tai junaa, ja sen jälkeen perillä vielä hotellia.

Myös hotellin palvelu ja sijainti olivat niin loistavia, että seuraavan kerran kun Budapestiin matkaamme, niin varmasti varaamme saman hotellin!

Budapestissä oli vielä ihana alkusyksyinen ilma, ja ensimmäiselle päivälle sattui vielä kaunis auringonpaiste, joten lähdettiin kävelylle Tonavan toiselle puolelle Budan nähtävyyksiä katsomaan.

Ennen reissua tilasin pikkutyypille Skiphopin valjasrepun, joka tuli kyllä todella tarpeeseen! Sen verran päätöntä on meno välillä, joten turvallisempaa on vieraassa maassa ja kaupungissa kuljea talutushihnan päässä, ainakin tällä hetkellä.

Budan kukkuloilta kun oltiin lähdössä takaisin köysiradalla alas, sattuikin juuri alkamaan vahdinvaihdos. Pikkutyyppi oli juuri nukahtanut vaunuun, mutta veti niin sikeää unta, ettei edes kovaääninen rumpujen paukutus saanut heräämään…

Viimeisenä päivänä ennen kotiinlähtöä, käytiin vielä syömässä kävelykadun varrella kahvilan terassilla Baileysleivokset. Nams…

Tämä oli meidän ensimmäinen Budapestin reissu, mutta niin kivalta kaupunki vaikutti pikavisiitin perusteella, että uudelleen tulee varmasti joskus mentyä. Varmasti vielä ihanampaa olisi vähän aikaisemmin syksyllä, tai keväällä, jos olisi sopivan lämpimät kelit viettää enemmänkin aikaa Tonavan varrella, tai vaikka jokiristeilyllä maisemia ihaillen.

Tällä kahden ja puolen päivän reissulla ehdittiin kuitenkin nähdä paljon, kävellä jalat rakoille (kukaan ei varmaan koskaan ole kertonut, ettei uusia kenkiä kannata laittaa ensimmäistä kertaa jalkaan jos meinaa kävellä kilometrikaupalla…) syödä ehkä mauttomimmat ravintola-annokset ikinä (valitettavasti sen perusteella ei paikallinen ruoka enää houkuttanut uuteen kokeiluun…) tämän jälkeen turvautua perusvarmaan burgerilinjaan, tehdä vähän ostoksiakin, ja syödä monta ihanaa leivosta.