Pesun tarpeessa

Joskus nää päivät vaan menee näin.
Aamupäivästä käytiin koiralauman kanssa metsälenkillä, tutussa paikassa jossa useammankin kerran viikossa tavataan lenkkeillä. Yleensä koirat tepastelevat omaa tahtiaan polkua pitkin, joku saattaa poiketa polulta tutkimaan metsää tarkemminkin, joskus peuran jäljet houkuttavat jopa pienelle karkuretkelle, joskus taas metsästä löytyy ah niin ihana p*skaläjä, jota voi A) syödä, tai B) siinä voi kieriä. Yleensä nämä ruskeat läjät ovat peräisin ihmisestä(!!) ihan vain siitä päätellen, että läjän vierestä voi bongata nenäliinan tai jopa palasen vessapaperia! Näitä läjiä esiintyy myöskin useimmiten marjastus- ja sienestysaikaan, sekä metsästyskaudella…

No varmaan arvaattekin, että tällä lenkillä törmättiin juurikin tähän viimeksimainittuun, eli p*skaan. Tai yksi koirista törmäsi… Olipa taas kiva ylläri kun Vieno jolkotteli luokse ylpeänä selkä ulosteesta ruskeana. Eipä siinä sen kummempia, lenkki jatkettiin normaalisti loppuu, koira autossa boxii joka avattiin seuraavan kerran vasta kotona suihkukaapissa. Toki samantien pesut ja lopputuloksena omena-kiivishampoon tuoksuinen koira ;)

”Ota syliin!?”

Ruuaksi kokkailtiin spagettia ja jauhelihakastiketta, jota pikkutyyppi lusikoi menemään hyvällä ruokahalulla. Kunnes, masu ilmeisesti tuli täyteen, ja loput spagetit lautasineen kipattiin syöttötuolin alla makupalan toivossa makoilleen koiran niskaan! Toki tomaattipohjainen kastike jätti valkeaan turkkiin sen verran oranssit jäljet, että taas oli omena-kiivishampoolle käyttöä. Jo toisen kerran samana päivänä…

Mutta näinhän se menee, ei käy aika pitkäksi tällä porukalla, siitä pitävät kyllä huolen neljä pientä terrieriä, ja ennen kaikkea yksi ehtivä pikkutyyppi… ;)