Koiramaista menoa

Kaksitoista vuotta sitten meille tuli meidän ensimmäinen koira, Topi. Meni pari vuotta, ja Topi sai seuraa. Pari vuotta jälleen eteenpäin, ja koiralauma kasvoi taas yhdellä. Silloin vaihtui kerrostaloasuntokin omakotitaloon, auto oli jo aikaisemmin vaihdettu farmarimalliin.

Muutama vuosi meni kolmen koiran laumalla, kunnes oli jälleen aika ottaa uusi terrierivahvistus lauman jatkeeksi.

Kymmeneen vuoteen mahtui siis monta uutta karvaista perheenjäsentä, ja lauman kasvusta johtuvaa asumismuodon muutostakin.

Eihän kukaan olisi arvannut, että meidän perhe joskus kasvaa ihmislapsellakin :)
Siksi olikin hauska kertoa sukulaisille ja ystäville tulevasta vauvasta, aloittamalla juttu; Meille tulee uusi pentu, tai meidän lauma kasvaa jälleen yhdellä…


Loppujen lopuksi, kuinkas siinä kävikään…

Eniten sanottu sana on tällä hetkellä Hau. En itse siihen kiinnitä edes niin huomiota, mutta pari päivää sitten vaatekaupassa myyjä kysyi, ai, matkitko sä koiraa.. :)


Siinä missä äitin ja isseen tekemisiä matkitaan, niin kyllä mallia otetaan koiristakin… Tarkkaavaisena tuijotetaan kuinka vettä lipsutetaan kielellä vesikiposta, ja tottakai kokeillaan samaa perästä…

Ihan jokainen koiranpeti on varmasti tullut testattua! Välillä koirat makaavat kaikki sohvalla, taapero köllöttää koiranpedissä.

Koirien kevythäkit ovat niin hauskoja majaleikkeihin, että välillä semmoinen pitää saada omaan huoneeseen.

Ja kuten asiaan kuuluu, niin leluja kanniskellaan välillä suussa pitäen pitkin asuntoa, samalla kontaten.

Toisaalta taas, silloin kun ei itse leikitä koiraa, niin sitten niitä koiria hoidetaan <3

Innokkaana (vähän liiankin) ollaan mukana antamassa koirille ruokaa.

Koirien hoitovälinepurkista haetaan harjaa ja kynsisaksia, ja näytetään äitille mitä niillä kuuluisi tehdä.

Samaisiin majaleikkeihin kelpaaviin kevythäkkeihin vaihdetaan puhtaita vällyjä, ja pedataan koirille paremmin petejä.

Lenkillä mieluusti pitää saada pitää yhtä talutushihnaa omassa pienessä kädessään.