No more excuses!

Taisi olla tuossa kevättalvella, kun aloin haaveilemaan juoksuharrastuksesta. 

Ajatus lähti siitä, että kuntosalille tai jumppaan on vaikea löytää aikaa, meillä päin kun ei mitään lapsiparkkeja tunneta. Joku liikuntaharrastus kuitenkin olisi kiva, ihan jo kunnon kannalta, bonuksena toki ehkä keventynyt tai kiinteytynyt ulkomuotokin.

Suurin ongelma lienee se, että vihaan juoksemista… Mutta niin paljon olen kuullut, että yhtä epätoivoiset tapaukset ovat jopa jääneet koukkuun juoksemiseen, joten ajattelin antaa itsellenikin mahdollisuuden.

Mutta eihän sitä nyt kukaan talvella juokse! Silloinhan on luntakin. Saati sitten kevään kynnyksellä, ai että loskaan rämpimään? Vaikka en välineurheilijaksi tunnustaudu (enpä…), niin juoksuasusteiden tulisi tietenkin olla kunnossa ennenkuin lenkille voi pinkaista. Tai ainakin edes kunnon lenkkarit!

Mutta satanen lenkkareista… Entä jos se juoksu ei sittenkään innosta muutaman kokeilukerran jälkeen. 

Tänään käytiin Stadiumissa katsomassa siskolleni housuja. Sillä välin kun sisko mallaili pöksyjä sovituskopissa, minä laahustin silmäilemään lastenosastolle. Ja ihan siinä vieressä ne oli, ne satasen Niket pöydällä jossa oli viimeisiä pareja jäljellä, kolmenkympin hintaan!

Eihän nää nyt ole ne kirkkaanpinkit mitä olin ajatellut, mutta seitsemänkympin säästön takia saatan tällä kertaa uhrautua värin suhteen.

Nyt en enää keksi tekosyitä, kait se on vaan pinkaistava juoksuun!