Retki Korkeasaareen (ja melkein muffinsilla murrettu varvas!)

Täytyy heti tähän alkuun kertoa, että melkein mursin varpaani eilen muffinsilla! Siis viattomalla, pehmoisella, herkullisella muffinsilla! No, se muffari oli tosin jäinen, jota olin ottamassa pakkasesta sulamaan, ettei ehkä juuri sillä hetkellä niiin pehmoinen… Mutta pitäisiköhän tämä nyt ymmärtää kaikkien muffareiden vihjeenä, että herkuttelua olisi syytä jo vähän rajoittaa…? :D

No, muffareista Berberiapinoihin ja muihin eläimiin.

Isseellä oli työjuttuja Hesan suuntaan perjantaina, ja mepä lähdettiinkin Veikon kanssa seuramiehiksi mukaan. Ihan koko päivää meillä ei aikaa ollut reissussa huidella, koirulit kun jäivät meitä kotiin odottamaan, mutta kyllä sitä muutamassa tunnissakin aikas paljon ehtii :)

Hassu sattuma muuten, että juuri perjantaiaamuna oli aamulehdessä juttua Korkeasaaren uusista Berberiapinoista :D Sielä on aikaisemmin ollut Vaippapaviaaneja, jotka eivät olleetkaan sopeutuneet Suomen ilmastoon (no en kyllä oikein yllättynyt…) ja näiden apinoiden tilalle on tuotu lauma näitä hassun kuuloisia Berberiapinoita. Laji on tosi uhanalainen, kantaa on jäljellä enää 10000 kappaletta, ja nämä Korkeasaaren yksilöt on takavarikoitu sirkuksista ja yksityisiltä ihmisiltä, sillä näiden pitäminen lemmikkinä on laitonta.

Taaperolla: Paita/ Name it // shortsit/ KappAhl // Kengät/ Crocs // Aurinkolasit/ Babiators

Äitillä: Pitsimekko/ FAV // Kengät H&M // Aurinkolasit/ Rayban

Korkeasaaresta tehtiin vesibussiristeily Kauppatorille, jossa haarukoitiin perinteiset lohitoriannokset, ja muutamassa kaupassakin ehdittiin poiketa.

Me ollaan kyllä koluttu melkoisesti kotieläinpuistoja, joista jokainen on ollut kyllä tosi kiva reissu taaperolle. Melkein kaikki Veikon kirjat, joissa on eläinten kuvia, kertovat kotieläimistä. Myös leluista saa perustettua kelpo maatilan, ja tuttujen kotieläinten ääntelyä osataan matkia.

Siksi nämä kotieläinpuistot onkin olleet niin kivoja, ne eläimet kun ovat tavallaan jo tuttuja. Eikä sitä lajien kirjoakaan tarvitse olla monen montaa, on elämys nähdä ne muutamatkin tutut eläimet, joita saattaa jopa saada syöttää!

Täytyykin nyt sanoa, että niin kiva retki kun meillä Korkeasaareen olikin, niin ehkä meidän kohdalla tästä ei taapero saanut niin paljoa irti. Suurin osa eläimistä oli vielä vieraita, ja onhan se aikas vaikeaa hakea katseellaan isosta häkistä vaikkapa leijonaa, jos ei ole hajuakaan mikä se leijona edes on! :D 

Vaikka osaa eläimistä sai etsiä tarkkaan häkistä, eikä kaikkia nähnyt senkään takia, että saattoivat olla sisätiloissa nukkumassa, oli sielä paljon myös niitäkin eläimiä jotka olivat aivan aidan vieressä poseeraamassa, joten toki lapsikin niitä eläimiä näki :)

Mä kyllä valitettavasti alan aina miettimään näissä eläintarhoissa, miten loppujen lopuksi pienissä tiloissa villieläimet joutuvat elämään… Kotieläinpuistoissa sitä fiilistä ei tule, mutta ovathan ne nimensä veroisestikin kotieläimiä, ja tarkoitettu niihin olosuhteisiin elämään.

Kiva silti että näitä eläintarhoja on, ja kyllä me varmasti tehdään retki Korkeasaareen lapsen kanssa toisenkin kerran ;)

Hei, sielähän tiikeri vetelee sikeitä!

Äitiii… saanks mä kiivetä sinne?

No jos ei kerran saa kiivetä, niin kai sulla äiti on tähän lukkoon avain, niin me päästään katsomaan sitä tikrua ihan läheltä….?

Leppoisaa sunnuntaita!

Nukkujuttuja

Meillä nukkumaanmeno sujuu onneksi hyvin. 

Ilahduttavan pitkään taapero on osannut nukahtaa itsekseen, toki aina ei näin meillä ole ollut. 

Reilun vuoden iässä Veikko siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen, ja nukutus tapahtui samalla tutulla kaavalla, kuin aikaisemmin äitin ja isseen huoneessa. Ensin iltasatu, sitten hyvän yön toivotukset, sen jälkeen makoilua käsi kädessä, lapsi sängyssään, äiti tai issee sängyn vieressä lattialla.

Sujuihan se niinkin, mutta mielellään sen nukuttamiseen käytetyn ajan olisi käyttänyt vaikka niihin odottaviin töihin, tai ihan vaan omaan illanviettoon. Varsinkin, kun nukuttamiseen joskus saattoi kulua tuntikin, ja siinä ajassa usein nukahti itse nukuttajakin…

Meilläkin unikoulutettiin lapsi nukahtamaan itse, meille sopivalla tavalla, vaihe vaiheelta. Ensin jätettiin kädestä kiinni pitäminen ja vain maattiin lattialla vieressä. Pikkuhiljaa siirryttiin sängyn vierestä kauemmaksi ja kauemmaksi, aina huoneen ovea kohti. Lopulta päästiin pisteeseen, jolloin hyvän yön toivotusten jälkeen saattoi kävellä huoneesta lapsen nähden pois, ja pikkuinen jäi itse nukahtamaan. Missään vaiheessa ei huudatettu, se ei vaan ollut alkuunkaan meidän juttu, vaan paremmin meille toimi tuollainen lempeämpi unikoulu.

Yöt on pääsääntöisesti nukuttu hyvin, vaikka puolentoistavuoden ikään ajoittuikin vaihe, jolloin taapero heräsi keskellä yötä itkemään, eikä rauhoittunut enää itsekseen nukkumaan. Tuolloin nukuttiin sitten lapsen huoneessa sohvalla vierekkäin loppuyö. Mistä lie johtuikaan tuo vaihe, mutta itsekseen se meni aikanaan ohi.

Sängyssä on unikavereina kolme pupua, joista kahta pidetään nukkumaan mennessä kainaloissa :)

Aikas tärkeitä ne puput onkin, yhtenäkin iltana pään jo painuessa tyynyyn, ponkaisi taapero istumaan, moiskautti molemmille kainaloissa olleille pupuilla äänekkäät suukot, ja painoi päänsä takaisin tyynyyn :)

Tapahtumarikkaan, tai muuten vaan erilaisen päivän jälkeen saattaa uni tulla nopeaakin nopeammin. 

Viikonloppuna taaperon kanssa oltiin juteltu, kuinka vaari, enot ja C tulevat meillä käymään. Kun päikkäreiden jälkeen odotetut kyläilijät saapuivat, touhotti pikkuinen sata lasissa koko ajan, niin kauan, kuin patterit alkoivat pikkuhiljaa hiipumaan ja silmät jo melkein lurppasivat kiinni… ;)

Kyläilijöiden lähdettyä ei kuitenkaan nukkumaanmenoaika ihan vielä ollut, joten muuta puuhaa piti vielä keksiä. Niin pikkumies lähti isseen kanssa pikkuiselle pyöräretkelle. Jossain vaiheessa issee oli ihmetellyt taaperon touhuja pyörän kyydissä, kun kypärä oli kolissut kuskin selkään… Kotona kyydistä nostettiin kesken pyöräilyreissun nukahtanut lapsi, ja kannettiin suoraan sänkyyn unia jatkamaan ;)

Niin mukavaa ja helppoa kuin onkin, lukea iltasatu, toivotella hyvät yöt, halipusutella ja jättää lapsi itsekseen nukahtamaan, on toisinaan sängyn viereen kiva jäädäkin. Kun toinen on oikein väsynyt, on ihana jäädä silittelemään silkkisiä hiuksia, kunnes silmät pikkuhiljaa painuvat umpeen, ja uni tulee :)

Tallipihan juhannus

Palataanpas vielä juhannukseen, yhden postauksen verran :)

Sunnuntaina ajeltiin Tampereelle, katsastamaan Tallipihan juhannus. Sielä on kyllä aina niin ihana tunnelma, että en koskaan kyllästy tuohon paikkaan! 

Tallipihalle oli tuotu ihana vanhanaikainen karuselli, ja Veikko pääsikin elämänsä ekaa kertaa karusellin kyytiin hurvittelemaan! 

Olin jo täysin varautunut, että parin kierroksen jälkeen koitan pitää karusellista pois pyristelevää lasta aloillaan, mutta mitä vielä, koko karuselliajelu istuttiin intoa puhkuen paikallaan, isseelle välillä heilutellen :D 

Kun vauhti alkoi hiipumaan, aikoi poika tomerasti jatkaa ajelua uudella kierroksella, viereisen oravan kyydissä ;)

Sen verran meni äitin pää pyörälle karuselliajelusta, ettei uudelle kierrokselle heti lähdetty (taisi olla muutama vuosi viime kerrasta… ;) )

Mutta lintsireissuahan tämä nyt ihan selkeästi enteilee…! :D

Jäätiin vielä hetkeksi alueen leikkipaikalle, jossa olikin isompia lapsia touhuilemassa. Leikkipaikalla on isommille lapsille hauska hepan muotoinen kiipeilyhärveli liukumäkineen. Veikko viihtyi hiekkalaatikolla, se nyt vaan on ihan huippua leikkiä muilla kuin omilla tutuilla leluilla ;)

Ajateltiin hakea sisältä kahviosta vähän herkkuja ulos terassille, mutta jäätiinkin ihanan tunnelmalliseen kahvilaan sisälle istumaan.

Kun herkutkaan eivät enää kiinnosta ja pillimehu on jo juotu, eikä paikoilla meinata jaksaa istua, vedetään viimeinen ässä hihasta ja ojennetaan taaperolle viihdykkeeksi iPhone & Kapun metsä. Joskus kun on kuitenkin hyvä malttaa olla paikoillaan, eikä hiihdellä pitkin kahviota (tai konttia toisten pöytien alla) äitin ja isseen hörppiessä kahvejaan ;)

iPhone oli kyllä kätevä kapistus taas eilenkin sillä kampaajareissulla jonne taapero pääsi apumieheksi ;) 

Reissu muuten meni yllättävän hyvin! Mitään ei saatu hajalle, edes hyllyjä ei tyhjätty houkuttelevista purnukoista… ;) Ensin leikittiin uusilla leluilla mitä äitin kassista löytyi sitä mukaa kun tylsistyminen meinasi iskeä.

Zhu zhu pets oli muuten ihan uusi tuttavuus meille molemmille, kuten myös kampaajallekin. 

Pyörät hamsterin alla antoivat ymmärtää, että ötökkä kulkisi jotenkin eteenpäin, mutta ei me sitä saatu liikenteeseen. Kunnes… kampaaja väänsi jostain, ja teki jotain, ja Kung zhu hamsteri lähti kiitämään pitkin kampaamon lattiaa välillä pyörähdellen ja esteitä väistellen, meidän kikattaessa ympärillä :D

(Arvatkaapas vaan, kiinnostiko tuo hamsteri kotona neljää pientä terrieriä… ;) )

Sitten kun niillä leluilla oli tarpeeksi leikitty, rusinoita pistelty pari pikkuista muumiaskillista, juotu yksi pillimehu ja puputettu pikkueväsrasiallinen muumikeksejä, se kuuluisa ässä taas vedettiin hihasta (Tästä mainitsin etukäteen taaperolle, että pian kaivetaan se viimeinen ässä hihasta, jolloin pikkuinen yritti kurkata oman teepaitansa hihansuuhun :D ) ja alettiin pelailemaan iPhonella. Hirveen kätevää muuten, että puhelin itse joka välissä ehdottaa, otetaanko lentskaritila pois käytöstä… (Lentokonetila siis estää puhelimen normaalin käytön, eli puhelut, viestit, mailit ja netin käytön, ja sallii pelit, musiikin ja videot jotka puhelimeen on ladattu) Taas lähti puheluita, ainakin vaarille oli soitettu ;) Taitaa olla pian iPadin hankinta edessä, että äiti saa pitää puhelimensa omanaan :D

Kampaajareissu oli siis onnistunut, ja äiti lähti kotiin kirkkaampi väri hiuksissaan, ja kymmenisen senttiä (hups! :D ) lyhyemmällä tukalla :)

Ihanaa päivää ihanaiset!