Ei enää niin pieni

Aikanaan syöttötuolia valitessa yhtenä vaihtoehtona oli Stokken Tripp Trapp, mutta päädyttiin kuitenkin halvempaan malliin, ihan siihen tavallisimpaan kotimaiseen puusyöttötuoliin. 

Syöttötuoli kyllä hyvin ajoikin asiansa pitkän aikaa, mutta jossain vaiheessa se alkoi tuntumaan vähän liian vauvalta pian kaksi vuotta täyttävälle pojalle.

Ehkä vähän harmittikin ettei sitä Tripp Trappia silloin ostettu, sitä kun olisi voinut pojan kasvaessa säätää tarpeen mukaan. Nyt kuitenkin pitkään oli aikeissa hakea erikseen juniorituoli syöttötuolin tilalle.

Kunnes… hokasin, että kyllähän tuo normaali tuolikin jo käy ihan hyvin! Niimpä räpsin syöttötuolista kuvan, ja nakuttelin sen myyntiin paikalliselle Facebook-kirppikselle! (Oon muuten tosi nihkeästi myynyt mitään vauvatarvikkeita, esim yhtään vaatetta en ole malttanut myydä, joten niitä on ihan jokunen laatikollinen vaatehuoneessa nätisti jemmattuna koottain ;D )

Tuntuu, että ruokakin maistuu paremmin tuosta ”isojen” tuolista syötynä. Niin polleana siinä on istuttu ja pistelty ruokaa menemään :)

Kun Veikko siirtyi tuohon tavalliseen tuoliin istumaan, niin kävi mielessä myös, että koskakohan siitä nokkamukista olisi aika luopua…? Ja pitkäisikö ostaa jokin pikkuinen harjoittelumuki joka olisi pieneen käteen sopivan kokoinen…

Sitten muistin, kaapissa on ylähyllyllä iso pino Kastehelmi sarjan pikkuisia mukeja, jotka ovat jääneet ihan käyttämättä pienen kokonsa vuoksi! Tuo muki imee itseensä vain tasan desin verran nestettä, joten en oikein ole keksinyt niille käyttöä.

Tuosta mukista juonti onkin ollut nyt ihan huippua! Juotua on tullut varmaan tuplasti enemmän kuin yleensä, ja juoma pitää tietenkin tarjoilla juuri tuommoisesta mukista.

Kun itse olin pieni, yksi kamalimmista ruuista mitä tiesin oli kesäkeitto! 

Ja arvatkaapas mitä nyt tarjoilin lapselleni… Kesäkeittoa! Tosin, en nyt ihan tiedä onko virallinen kesäkeitto jotain ihan tietynlaista soppaa, mutta tuohon omaani tulee vihanneksia ja reippaasti ruohosipulituorejuustoa. 

Maistui muuten pojalle viimeistä lusikallista myöten, toisin kuin äitilleen pienenä ;)