Retki Korkeasaareen (ja melkein muffinsilla murrettu varvas!)

Täytyy heti tähän alkuun kertoa, että melkein mursin varpaani eilen muffinsilla! Siis viattomalla, pehmoisella, herkullisella muffinsilla! No, se muffari oli tosin jäinen, jota olin ottamassa pakkasesta sulamaan, ettei ehkä juuri sillä hetkellä niiin pehmoinen… Mutta pitäisiköhän tämä nyt ymmärtää kaikkien muffareiden vihjeenä, että herkuttelua olisi syytä jo vähän rajoittaa…? :D

No, muffareista Berberiapinoihin ja muihin eläimiin.

Isseellä oli työjuttuja Hesan suuntaan perjantaina, ja mepä lähdettiinkin Veikon kanssa seuramiehiksi mukaan. Ihan koko päivää meillä ei aikaa ollut reissussa huidella, koirulit kun jäivät meitä kotiin odottamaan, mutta kyllä sitä muutamassa tunnissakin aikas paljon ehtii :)

Hassu sattuma muuten, että juuri perjantaiaamuna oli aamulehdessä juttua Korkeasaaren uusista Berberiapinoista :D Sielä on aikaisemmin ollut Vaippapaviaaneja, jotka eivät olleetkaan sopeutuneet Suomen ilmastoon (no en kyllä oikein yllättynyt…) ja näiden apinoiden tilalle on tuotu lauma näitä hassun kuuloisia Berberiapinoita. Laji on tosi uhanalainen, kantaa on jäljellä enää 10000 kappaletta, ja nämä Korkeasaaren yksilöt on takavarikoitu sirkuksista ja yksityisiltä ihmisiltä, sillä näiden pitäminen lemmikkinä on laitonta.

Taaperolla: Paita/ Name it // shortsit/ KappAhl // Kengät/ Crocs // Aurinkolasit/ Babiators

Äitillä: Pitsimekko/ FAV // Kengät H&M // Aurinkolasit/ Rayban

Korkeasaaresta tehtiin vesibussiristeily Kauppatorille, jossa haarukoitiin perinteiset lohitoriannokset, ja muutamassa kaupassakin ehdittiin poiketa.

Me ollaan kyllä koluttu melkoisesti kotieläinpuistoja, joista jokainen on ollut kyllä tosi kiva reissu taaperolle. Melkein kaikki Veikon kirjat, joissa on eläinten kuvia, kertovat kotieläimistä. Myös leluista saa perustettua kelpo maatilan, ja tuttujen kotieläinten ääntelyä osataan matkia.

Siksi nämä kotieläinpuistot onkin olleet niin kivoja, ne eläimet kun ovat tavallaan jo tuttuja. Eikä sitä lajien kirjoakaan tarvitse olla monen montaa, on elämys nähdä ne muutamatkin tutut eläimet, joita saattaa jopa saada syöttää!

Täytyykin nyt sanoa, että niin kiva retki kun meillä Korkeasaareen olikin, niin ehkä meidän kohdalla tästä ei taapero saanut niin paljoa irti. Suurin osa eläimistä oli vielä vieraita, ja onhan se aikas vaikeaa hakea katseellaan isosta häkistä vaikkapa leijonaa, jos ei ole hajuakaan mikä se leijona edes on! :D 

Vaikka osaa eläimistä sai etsiä tarkkaan häkistä, eikä kaikkia nähnyt senkään takia, että saattoivat olla sisätiloissa nukkumassa, oli sielä paljon myös niitäkin eläimiä jotka olivat aivan aidan vieressä poseeraamassa, joten toki lapsikin niitä eläimiä näki :)

Mä kyllä valitettavasti alan aina miettimään näissä eläintarhoissa, miten loppujen lopuksi pienissä tiloissa villieläimet joutuvat elämään… Kotieläinpuistoissa sitä fiilistä ei tule, mutta ovathan ne nimensä veroisestikin kotieläimiä, ja tarkoitettu niihin olosuhteisiin elämään.

Kiva silti että näitä eläintarhoja on, ja kyllä me varmasti tehdään retki Korkeasaareen lapsen kanssa toisenkin kerran ;)

Hei, sielähän tiikeri vetelee sikeitä!

Äitiii… saanks mä kiivetä sinne?

No jos ei kerran saa kiivetä, niin kai sulla äiti on tähän lukkoon avain, niin me päästään katsomaan sitä tikrua ihan läheltä….?