Kotiäiti & kotipoika

Näin syksyä kohti mennessä kun kuulee, kuinka monet Veikon ikätoverit aloittelevat päivähoidossa, on taas tullut mietittyä kuinka onnekkaita me ollaan.
Onnekkaita, että voidaan hoitaa lasta kotona, eikä meillä ole minkäänlaisia päivähoitosuunnitelmia.
Tai onhan meillä oikeastaan suunnitelma, suunnitelma että Veikko on kotihoidossa eskari-ikäiseksi asti.

Tää on ollut meille oikeastaan ihan itsestäänselvä kuvio, ei sitä sen kummemmin ole edes tarvinnut miettiä. Vaihtoehtoja hoitokuvioiden ratkaisuun lienee yhtä monta kuin perheitäkin, ja tämä on varmasti meille paras ratkaisu.
Nautin kun saan touhuta tuon pöhkön hulivilin kanssa päivät pitkät (ja todella nautin myös niistä päkkäreiden suomista hengähdystauoista :D ), ja olen iloinen siitä että saan seurata kotona lapsen kasvamista ja kuinka uusia taitoja opitaan.

Haluan myös, että lapselle jää kivat lapsuusmuistot kotona vietetyistä vuosista. Me tehdään ja touhutaan yhdessä ihan niitä arkisia asioita. Laitetaan ruokaa ja lenkitetään koiria, pestään pyykkiä jo selkeäksi muodostuneella työnjaolla ;) Leikitään ja pelaillaan, köllötellään kirjoja lueskellen. Tehdään retkiä eväiden kanssa ja ilman, pyöräillään ja löydetään uusia paikkoja kotinurkilta. Tavallisia asioita, joista niitä lapsuusmuistoja syntyy.

Tykkään myös, että lapsi saa elää kiireetöntä arkea, meidän omilla meille sopivilla rutiineilla. Ehtiihän sitä pelata kellon ja kalenterin kanssa sinne eläkeikään asti, kun se rumba aikanaan alkaa.

Kotielämän vastapainoksi on ollut kiva löytää harrastus, muskarissa Veikko kävi viime lukukauden välillä äitin, välillä isseen kanssa.
Tulevana syksynä ehkä katsellaan toinenkin yhteinen harrastus, kokeillaan mikä tuntuu mukavalta :)
Ja vaikka meillä kotihoidossa ollaankin tulevat vuodet, niin jossain vaiheessa olisi tarkoitus löytää kerho jossa lapsi voi käydä pari kertaa viikossa ilman vanhempia puuhailemassa toisten lasten kanssa.

Vaatiihan tämä järjestely aikamoista multitaskaamista. Tehdä töitä kotona, hoitaa lasta ja neljää pientä terrieriä. Eikä sitä kuuluisaa omaa aikaa ole juurikaan näkynyt ;)
Välillä iskee ”Mä oon niiin loman tarpeessa” -olo, mutta en mä silloinkaan lapsesta sitä lomaa halua, vaan ihan vaan koko tästä arkirumbasta, siitä multitaskaamisesta ;)

Ja vaikka tämä on meille paras ratkaisu, ja uskon että meidän lapsi saa näin parhaan mahdollisen lapsuuden, niin ymmärrän kyllä että on toisenlaisiakin ratkaisuja, ja ennenkaikkea, ettei kaikille ole tämmöinen järjestely edes mahdollista.

Onko muilla (yhtä hulluja?) suunnitelmia hoitaa lasta kotona sinne eskari-ikään asti? 


Kuvituksena sekalaisia otoksia Instagramin puolelta, sieltä meidät löytää @annikakarkkipurkki 


Ps. Postauksista voi nyt kätsästi tykätä postauksen lopusta löytyvällä Facebookin tykkää-napilla! :) Edit. Tykkää-nappi ei näykkään mobiilissa, mutta silloinkin pääset jakamaan Facebookin Jaa muille-painikkeesta ;)