My Beautiful Body

Sainpas vihdoin tartuttua A Beautiful Body haasteeseen, jonka Minttu Mami Go Go blogista heitti ilmoille!

Minttu siis haastoi tavalliset naiset, äidit, ottamaan kuvan raskauden läpi käyneestä vartalostaan, ja kertomaan tarinansa sen takaa.


Lisää voit lukea Mintun blogista täältä!

Beautiful Body Project videon voit katsella täältä.

Mietin pitkään, voinko osallistua haasteeseen, sillä raskaus ei jättänyt vartalooni jälkeäkään (No ehkäpä pieni Boob Job olisi paikallaan reilun vuoden kestäneen imetyksen jälkeen… ;) )

Mutta eihän tässä ole kyse siitä, kenellä on jäänyt eniten kiloja raskauden jälkeen, tai kenellä on isoimmat raskausarvet. Vaan kyse on siitä, että me kaikki olemme erilaisia, vartaloidemme taustalla on erilaiset tarinat, ja meidän jokaisen pitäisi olla tyytyvisiä ja ylpeitä itsestämme juuri sellaisina kuin olemme!

Tässä minä olen. Tänä aamuna suihkusta tulleena. En halunnut laittaa, enkä kokenut tarpeelliseksikaan, Mintun ja monen muun tavoin kuvaa jossa olen alusvaatteilla, kasvot näkyvissä. Jo pelkästään mahan näyttäminen, ilman kasvoja, tuntuu kuin olisin ladannut nettiin nakukuvan! :D

Raskaus toi mukanaan 17 kg painoa, ja oikeasti valtavan kokoisen raskausmahan. Mahaa jaksettiin ihmetellä kyllästymiseen saakka, vai onkohan se vain tapana, että kaikilta viimeisillään raskaana olevilta tiedustellaan vitsikkäästi, ettei vain sieltä olisi kaksoset tulossa, kun maha on noin valtava?


Vaikka maha venyi äärimmilleen, ei siihen tullut ainoatakaan raskausarpea.

Tällä hetkellä vatsan päällä keikkuvasta löllöstä, tai reisien muhkuroista voin syyttää ainoastaan omaa herkkusuutani… en raskautta.

Raskauden aikana kerrytetyt kilot lähtivät parissa kuukaudessa, ja puolen vuoden päästä painoin vähemmän mitä ennen raskautta. Siihen painoon olen myös jäänyt, ja siinä olen tyytyväinen itseeni.

Kuulun siis niihin (onnekkaisiin?) keiltä imetys vei raskauskilot korkoineen, ilman ruokavalion tarkkailemista. Imetyksen jälkeen tosin oli syytä muistutella itseään, ettei enää voi syödä ihan samaa tahtia, lähes kahden edestä, kuin raskauden ja imetyksen aikana.

Tällä hetkellä olen melko tyytväinen itseeni. Tosin aina näen itsessäni parannettavaa, lähes joka kohdassa, mutta en niin paljoa että se motivoisi tekemään asioille jotain!

Joko sinä olet lähtenyt haasteeseen mukaan?