Lääkärireissu x 2

Meidän lauantaiaamu alkoi vähän kurjemmissa merkeissä, sillä heti aamupalan jälkeen saatiin suunnata terveyskeskuksen päivystykseen näyttämään pientä loukkaantunutta jalkaa.

Haaveri jalkaan sattui jo perjantai-iltana, kun Veikko kompastui sähköjohtoon. Näitähän meillä sattuu, kompastumisia, putoamisia, törmäämisiä ja mitä näitä nyt on, pieniä arkipäiväisiä kolhuja, joista yleensä seuraa kyynel silmäkulmaan tai pieni mustelma muistoksi.

Samanlaiselta pikkuhaaverilta tämäkin alkuun vaikutti, ensin tuli vähän itkua, sitten tutkittiin jalkaa, mutta mitään suurempaa vikaa siinä ei tuntunut olevan. Jalkaa sai väännellä ja käännellä, puristella ja tunnustella, ilman mitään reagointia. Painoa jalalle ei kuitenkaan voinut varata, kävelystä puhumattakaan. Ajattelin, että jalka on saanut pienen tällin, ja on aamulla varmasti taas kunnossa.

Iltapuuron kautta petiin nukkumaan, parempaa huomista odotellen.

Aamulla sama homma kuitenkin jatkui, jalalle ei voinut varata painoa. 

Niinpä huolestuneena lähdettiinkin päivystykseen jalkaa näyttämään, jos sitä olisi vaikka aiheellista kuvata.

Lääkäri ei kuitenkaan löytänyt jalasta mitään vikaa, edelleen jalkaa sai käännellä ja väännellä, ei ollut murtumaan viittaavaa turvotusta tai mustelmaa. Muutaman nilkuttavan askeleenkin Veikko pystyi jo jalalla ottamaan, ja itsekin ajattelin, että jalka taitaa sittenkin alkaa jo vetreytyä kuntoon.

Kipulääkereseptin ja tukisiteeseen sidotun jalan kanssa lähdettiin kotia kohti.

Vaan eipä jalka pelittänytkään kotona, painoa ei sille voinut varata koko päivänä!

Ajattelin, että viimeistään maanantaina mennään takaisin lääkäriin, jos jalka ei ala toimia, mutta sunnuntaiaamuna sillä iloksemme nilkuteltiinkin muutamia askeleita! Iltaa kohden konttailu jäi vähemmälle, ja jalka alkoi taas toimia :) Jee! :)

Onneksi siis ei mitään isompaa haaveria jalkaan tullutkaan! Ja näitähän varmasti sattuu vilkkaalle lapselle jatkossakin…

Ei muuten ollut edes ainoa lääkärireissu sillä viikolla.

Alkuviikosta me käytiin näyttämässä hammaslääkärillä Veikon kielijännettä, johon kiinnitin jokin aika sitten huomiota. Kielen alla oleva jänne on niin kireä, että kieltä on mahdoton liikuttaa suusta muuta kuin alahuulelle! Suupielten lipaisu tai kielen vienti ylähuuleen ei onnistu lainkaan.

Lapsi ei ollut todellakaan yhteistyöhalukas näyttämään kieltään hammaslääkärille, enkä itse halunnut väkisin itkevää ja rimpuilevaa poikaa pitää paikalla, hoitajan yrittäessä pitää päätä väkisin paikoillaan…

Hammaslääkäri olisi poikkaissut jänteen saksillaan siinä samassa hetkessä, kuulema vain musta kiinni, haluanko pitää lapsen paikoillaan… Joo en halunnut!

Saatiin uusi aika marraskuulle, ihan tavalliseen hampaiden tarkastukseen hammashoitajalle, ja kuulema siihen mennessä pitäisi harjoitella sitä kielen näyttämistä, niin sama hammaslääkäri tulee sitten katkaisemaan sen kielijänteen!

Jälkikäteen kotona aloin ihmettelemään, miksi ihmeessä toimenpide pitää tehdä ilman mitään rauhoitusta! Sopivasti tainnuttava esilääkitys paitsi helpottaisi huomattavasti lääkärin työtä, takaisi myös lapselle käynnistä miellyttävämmän kokemuksen, josta tuskin edes muistaisi mitään…

Eihän tuommoinen muuten onnistu parivuotiaalle kuin väkisin, enkä niin kurjaa kokemusta kyllä missään nimessä halua. Itse hammaslääkäripelkoisena en halua samaa kammoa lapselle…

Nyt täytyy selvittää saako tuola kunnallisella hammaslääkärillä sitä rauhoittavaa esilääkitystä, vai turvaudutaanko yksityiselle, jossa luulisi vaihtoehtoja olevan enemmän.

Haittaahan tuosta kireästä kielijänteestä on lähinnä puheen kehitykselle, esimerkiksi ärrää on aikas mahdoton sanoa, jos kieli ei taivu kitalakeen…

Onko kenelläkään kielijänteen katkaisusta kokemusta?

Ja jos on niin miten se on teillä tehty?

Tämmöisellä vähän blogin aihepiiristä poikkeavalla postauksella aloitettiin tämä viikko, toivottavasti päästään kepeämpiin aiheisiin jo huomenna :)

Ps. Tuo Facebookin ja Instagramin puolellakin vilahtanut pahvilaatikko on kyllä ollut todellinen hitti! ;)

Ikkunan ja ovenkahvojen reijät leikkaamalla siitä saatiin aikaiseksi maja Veikolle, ja myös meidän Vappu-mummeli on todennut pahvilaatikkomajan oivaksi nukkumapaikaksi.

Pahvilaatikon alkuperäisestä sisällöstä tulossa myös postausta lähiaikoina! :D

Pps. Tänään on vipa päivä käyttää hyödyksi -10% alekoodi Neenuskalle!

Koodilla KARKKIPURKKI saat -10% alennusta koko valikoimasta!

Alennus lunastetaan syöttämällä koodi sille varattuun kohtaan verkkokaupan kassalla toimitus- ja maksutapojen alapuolella.

Mukavaa alkuviikkoa ja syyskuun vipaa päivää!

Rocky Road

Perjantai-illan supermakeaksi herkuksi tein meille Rocky roadia, herkkua, joka takuuvarmasti taltuttaa makeanhimon hc-luokan sokerihiireltäkin!

Ainekset ostin jo alkuviikosta, mutta vasta perjantaina sain tartuttua kauhaan ja sekoituskulhoon.
Kuulun niihin ihmisiin, keiden kaapissa ei säily edes leivontaan tarkoitettu taloussuklaa. Kuulun myös niihin ihmisiin, keille suklaalevy on joko kaikki tai ei mitään, en siis todellakaan nautiskele suklaalevyä pari palaa illassa tahtia, vaan parisataa grammaa hupenee huomaamatta.
Arvatkaapas vaan houkutteliko keittiön tasolla Rocky road inspistä odottelevat suklaalevyt… Ja arvatkaapas vaan söinkö pitkin viikkoa suklaalevyn illassa ja hain uuden aina seuraavan päivän kauppareissulla. No en tietenkään! (Enpä…)

Näihinhän voi periaatteessa laittaa vaikka mitä! pähkinöitä, keksiä, pipareita, kuivattuja hedelmiä…
Tämmöisistä aineksista tehtiin meidän herkkupalat tällä kertaa:

Rocky road


Fazerin sinistä 200g

Tummaa suklaata 200g

Minivaahtokarkkeja kourallinen

Hasselpähkinöitä murskattuna kourallinen

Digestivekeksejä murskattuna 2kpl


Suklaa sulatetaan mikrossa välillä sekoittaen.

Sekoita muut ainekset sulaneen suklaan joukkoon, ja levitä seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan.

Anna jähmettyä jääkaapissa ja leikkaa veitsellä sopivan kokoisiksi paloiksi.

Lokoisaa sunnuntaita! 

Apina selkään

Nyt kun kerhoa on takana kolmisen viikkoa, niin eikös ole jo aika hankkia uusi reppu… Ei vaan, meillä tosiaan oli uudelle kerhorepulle tarvetta, sillä Skip Hopin ihana pöllövaljasreppu oli auttamattomasti liian pieni kerhorepuksi. Sinne sai juuri ja juuri ängettyä eväsrasian ja mehujehun lisäksi ohuen vaihtopaidan, kun oikein kääri pienelle rullalle ;) Kerhotossut kulkeutuivat äitin taskussa, ja oman kirjan päiväksi viety kirja sujautettiin lähtiessä kainaloon.

Aikanaan sitä valjasreppua ostaessa, oli pöllö ilmiselvä valinta, mutta hauska apinakin jäi silloin mieleen. Niinpä en pistänyt ollenkaan pahaksi, että sain nyt syyn sen meille tilata. 

Kokoero valjasrepun ja kerhorepun välillä on kyllä huima, uuteen reppuun menee kevyesti vaikka collegeasu vaihtovaatteiksi evästarvikkeiden ja tossujen lisäksi. Ja toki sinne kirjakin mahtuu, jos niitä oman kirjan päiviä on toistekin :)

Ainut pieni miinus tässä uudessa repussa on. Tässä ei ole olkahihnoissa samanlaista klipsiä kuin valjasrepussa, eli semmoista millä nuo olkahihnat ”lukitaan” edestä kiinni toisiinsa.

Valjasrepussa se on tietty oleellinen ominaisuus, että reppu pysyy selässä vaikka talutushihna kiristyisi, mutta kätevä se olisi tässä isommassakin repussa ollut, varsinkin kun pikkuisella kantajalla ne olkahihnat meinaa valahtaa käsivarsille. Mutta eiköhän tuohonkin totu.

Söpö se ainakin on, vai mitä? :D

Niinkuin aikaisemmin kerroin, on kerhon aloitus sujunut oikein hyvin, ja mukavasti kerhossa on mennyt edelleen.

Kun aikaisemmin kerhotädeille heiluteltiin lähtiessä heipat, niin tällä viikolla tädit on käyty halaamassa lähtiessä…

Eiköhän siitäkin voi päätellä, että kyllä sielä kerhossa taitaa ihan kivaa olla :)

Uudelle eväsrasialle meillä ei todellakaan ollut tarvetta, mutta tällä kertaa hellyin änkkäriosastolla, ja meidän talouteen tuli ensimmäinen angry birds tavara!

Meillä on muuten tapana, että pienille ruokaostoksille mennessä Veikko saa toimia kärrymiehenä pikkuisten kärryjen kanssa, mutta isoille ostoksille mennään isoilla kärryillä, ja silloin istutaan kyydissä. Siitä kärryissä istumisesta vaan joskus joudutaan vähän neuvottelemaan, ja yleensä lahjon pojan kärryyn sillä ehdolla, että saa sitten valita kaupasta yhden pillimehun kotiin. Valinta on aina angry birds juoma :D Se siis ei ole edes mikään pillimehu, mutta väliäkö sillä, toinen on niin täpinöissään kun pääsee valkkaamaan ottaakko punainen vai keltainen lintu tällä kertaa ;)

Mutta näin pitkään me ollaan säästytty änkkäritavaroilta! Niitä ei ole meillä ennen näkynyt ihan vaan siitä syystä, että en tykkää niiden ulkonäöstä, tai oikestaan niistä kirkkaista väreistä… 

Ilmiönähän tää on ihan huippu, kerrankin jotain suomalaista josta rinta rottingilla ollaan tekemässä suurta! :D

Onneksi tuommoisen pienen änkkärifanin saa onnelliseksi näinkin pienellä ”fanituotteella”, eikä vielä olla kinuamassa esimerkiksi angry birds verhoja! :D

Ensi viikolla kerhoreppuun pakataan sitten eväät änkkärirasiassa, ja täähän on oikeastaan ihan hieno! 

Se on taas perjantai, ihanaa viikonloppua!