Pieni kerholainen

Pienen pojan kerhoura on nyt onnistuneesi strartattu!

Ja todellakin onnistuneesti, sillä kaikki on sujunut tosi hyvin.

Ensimmäisenä kerhoaamuna lapsi juoksi iloisesti tutustumiskäynniltä tuttuun leikkipaikkaan, kävi pyydettäessä huikkaamaan äitille nopeat heipat, ja jatkoi taas leikkien pariin.

Äiti silmäkulmaansa pyyhkien jätti pikkuisensa ekaa kertaa vieraaseen paikkaan hoitoon, ja kiiruhti kotiin multitaskaamaan reiluksi pariksi tunniksi.

Ensimmäinen kerta kerhossa sujui hoitotätien mukaan oikein hyvin. Veikko oli ollut reipas, mitä nyt muutaman kerran oli meinannut karata ovesta, mutta siitäkin oltiin päästy ovi lukitsemalla… ;)

Tädit kuitenkin varoittelivat, että toisena aamuna kaikki ei välttämättä kuitenkaan suju yhtä hyvin. Tavallisesti ensimmäinen kerta menee hyvin, mutta seuraavalla kerralla osataan jo odottaa, että äiti lähteekin pois, ja lähdön hetki voi olla itkuinen.

Seuraavana aamuna vähän jänskätti, miten meidän käy, mutta kotiovelta reppu kädessä iloisesti autoon juoksentelu enteili kuitenkin vain hyvää.

Niin hyvillä mielin, ja innoissaan Veikko taas kerhoon meni, että hyvä kun ehti heipat kerhon ovella sanoa, kun oli jo kiire leikkimään… :D

Toinenkin kerhokerta oli sujunut oikein hyvin, hakiessa kerhotäti tiedusteli, ollaanko me kenties käyty muskarissa, kun Veikko oli niin hyvin osannut mennä jotain musiikkileikkiä kerhossa ;)

Joo, ollaanhan me, toinen muskarivuosi käynnistyi juuri! :D

Innoissaan kerhossa mentyjä leikkejä on kotona muisteltu, ja esitetty miten niitä on leikitty :) Yhteistä puhekieltä kun meillä ei vielä juurikaan ole, niin elekielellä on mentävä tässäkin asiassa :)

Kerhorepuksi muuten ajattelin, että tuo meillä jo valmiina ollut Skip Hopin valjasreppu käy hyvin, siitä kun saa sen talutushihnan irroitettua. Mutta se onkin vähän pieni! Sinne mahtuu juuri ja juuri eväät, mutta vaihtovaatteetkin olisi hyvä olla mukana. Tietty tossutkin voisi pakata omaan reppuun, vaikka kulkevathan ne äitin laukussakin.

Vaikka kerhoa onkin vain kahtena päivänä viikossa, reilu pari tuntia kerrallaan, on tämä tosi iso muutos meille molemmille!

Veikko ei ole ollut ikinä ennen vieraalla hoidossa, eikä oikeastaan suuremmin tutuillakaan. Vain kolmisen kertaa muutaman tunnin mummilla, tässä kahden vuoden aikana.

Itse sen sijaan olen tehnyt töitä Veikon nukkuessa, ja sitä mukaan kun päikkäreitä on nukuttu vähemmän, on oma työpäiväni siirtynyt aina myöhempään ja myöhempään iltaan ja yöhön. Niinpä olenkin innoissani tästä mahdollisuudesta tehdä parina päivänä viikossa töitä Veikon kerhoaikaan, jos vaikka niinä päivinä illat jäisivät ihan muulle kuin työn teolle! :)