Näitä meillä luetaan nyt

Meillä menee nämä kirjat vähän kausittain. Joistain kirjoista tulee sen hetken suosikkeja, joita luetaan viikkokaupalla. 

Erikseen on päiväkirjat ja iltakirjat. Päiväkirjat on näitä ohuita lastenkirjoja, iltasatuina tykkään lukea paksumpia lastenkirjoja jatkokertomuksena. Toki meillä on niitä perinteisiä iltasatukirjojakin, jotka on myös tosi kivoja, mutta ne on luettu niin moneen kertaan läpi, että tällä hetkellä saavat odotella kaapissa vuoroaan.

Tällä hetkellä meidän top kolmonen näissä päiväkirjoissa näyttää tämmöiseltä:

Tiitiäisen Tuluskukkaroa (Kirsi Kunnas) on luettu ihan vauvasta asti, mutta edelleen se aina nousee näiden suosikkien joukkoon ;)

MAINOSKISSA

Telkkarin kissa mainoksissa

katsoo minua kauniisti silmiin.

Pääsisinpä samaan filmiin,

ottaisin kissan omakseni,

lemmikiksi itselleni,

saisin sitä silitellä,

saisin olla sille hellä,

antaisin sille kotiolot,

etsisin sille hiirenkolot.

Mutta se vain naukuu ja huokaa:

Osta purkkiruokaa!


Tiitiäisen Tuluskurkkaro


Kirjassa on lyhyitä runoja hauskoilla kuvilla kuvitettuna, mutta varsinainen suosikki on aukeama jossa on kirjaimia. Näitä osoitellaan ja äitin pitää kertoa mitä kirjaimia ne on, ja sitten toistetaan perästä :)


Mummin aikoinaan lähettämä Jäähyväiset tutille (Nele Moost / Michael Schober) on myös ollut pinnalla viime aikoina. Meillä on yötutista luopuminen ollut mielessä, öö… viimeiset puoli vuotta? Jossain vaiheessa kokeiltiinkin öitä ilman tutteja, mutta palattiin taas tutillisiin öihin. 

Tästä kirjasta ei nyt ehkä motivaatiota tutittomuuten löydy, sillä lopputulos pikkupossun tutin vieroituksesta ei kirjassa ihan paras mahdollinen ole ;) Mutta hauska kirja tämäkin on.

-Sorkat pois tutistani! vinkuu Sikke.

– Jos jatkat imemistä, hampaasi alkavat törröttää. Niistä tulee hirviön torahampaat.

-Emme mekään saa tehdä kaikkea mitä haluamme. Vai oletko nähnyt meidän imevän tuttia? kysyy isäsika.

-En, mutta äiti saa syödä pipareita, vaikka ne lihottavat.


Jäähyväiset tutille


Uusin näistä kirjoista on isomummolta synttärilahjaksi saatu Rasavilli Piltti (Barbro Lindgren, Eva Eriksson). 

Oli kerran äiti, lempeä ja kiltti,

jolle oli syntynyt rasavilli Piltti.

Pikku Piltti tykkää leikkiä

kaikkea muuta – paitsi kilttiä.

Keskellä yötä

kun koko talo nukkuu

se rasavilli

kukkuu jalkeilla ja 

hyppää harakkaa.


Rasavilli Piltti

Tämä on meidän rasavillin piltin mielestä varsinainen opetuskirja! Kohta loikkasi kattolamppuun keinumaan, saa aikaiseksi meidän piltissä kenguruefektin, ja kattolamppuun tosissaan koitetaan loikata! :D Myös kuvilla havainnollistettu tarina vessanpönttöön pulahtavasta Piltistä sai lampun syttymään taaperon pään päällä, ja samassa singahdettiin vessaan, josta ehdin napata syliin juuri pönttöön hyppäämässä olevan lapsen!