MELKEIN KUIN PIKNIKILLÄ JA VÄHÄN RASKAUDESTA

Meidän terassille paistoi tänään niin ihanan näköisesti aurinko, että päätin tehdä meille välipalan sinne. Vähän kuin piknikille omalle pihalle!

Ehkäpä olisi lämmin ollutkin, ellei olisi tuullut ihan jäätävän kylmästi. Tuulenpuuska meinasi viedä viltikin mennessään, onneksi ei sentään eväitä. Hetken aikaa istuskeltiin terassipiknikillä, kunnes pakattiin kimpsut ja kampsut ja jatkettiin evästelyä tutummin keittiön pöydän äärellä… :D

Ensimmäinen raskaus oli alusta loppuun niin oireeton, että ilman megasuurta mahaa ja ultrassa käyntejä en olisi varmasti edes uskonut olevani raskaana! 

Ja vähällä olen tälläkin kertaa päässyt, vessanpönttöäkin on tarvinnut halailla ainoastaan sinä viikonloppuna, kun koko perhe podettiin vatsatautia. Erona ensimmäiseen raskauteen on ollut vain ihan järkyttävä väsymys! Onneksi pahin on jo takana, mutta välillä on ollut kyllä melkoisia koomapäiviä, jolloin on ollut vaikeuksia pysytellä hereillä koko päivää… Hirveän kivaa touhukkaan kaksi ja puolivuotiaan kanssa. Onneksi ensimmäinen kolmannes alkaa olla takanapäin, ja nyt vain odotellaan sitä keskiraskauden energisyyttä ;)

Siinä missä viime kerralla tiesin päivälleen millä viikoilla ollaan menossa, joudun nyt tarkistamaan kalenterista oikeat viikot. Vähän kuten arvelinkin, tämä raskaus tuntuu menevän paljon nopeammin kuin ensimmäinen! Varsinkin kun alkuraskauden ultrat ovat takanapäin (kävin omakustanteisesti varhaisultrassa, ja myöhemmin sitten kunnan tarjoamassa np-ultrassa) ja on voinut huokaista helpotukseta, että siellä todellakin on joku, ja se joku voi siellä hyvin! Ehkäpä aika alkaa matelemaan jälleen niillä viimeisillä viikoilla, kun malttamattomana odotellaan vauvan syntymää.