JUHLAMEININKIÄ

Myöhäiset onnittelut kaikille valmistuneille ja ihanaa lomaa niille kenellä sellainen nyt alkoi!

Me juhlittiin tänään talvella maisterin paperit saanutta siskoani, ja tämmöisillä tamineilla mentiin.

Juhlat on mitä parhain (teko)syy käydä mekko-, kenkä-, tai laukkukaupoilla, mutta tällä kertaa mentiin ihan niillä mitä kaapista löytyi. Raskausaikaisille juhlamekoille on melko vähän käyttöä, ja onnekseni olinkin säästänyt edellisestä raskaudesta Mamaliciouksen vaalean pitsimekon. Mekkoon kuuluu myös vyö (ei tuo kuvassa näkyvä), jonka kanssa vauvamasua saa nätisti korostettua, mutta tällä kertaa tykkäsin pitää mekon väljänä ilman vyötä.

Tykkään tuosta mekosta kovasti, se ei ole mitään kovin juhlavaa matskua, mutta silti sitä tuli käytettyä viime raskaudessa vain paristi juhlissa. Täytyykin testailla saisiko siitä erilaisilla asusteilla kelpoa arkimekkoa!

Hattaraisissa visioissani näin itselläni mekon kanssa rennot lainetyyppiset kiharat, mutta jälleen kerran (ehkä sadannen kerran) suoristusrauta kädessäni tuli todettua, että GHD ja minä  emme ole parhaat ystävykset mitä tulee kiharoiden tekoon… Säälittävän kiharayrityksen jälkeen hiukset päätyivät hätänutturalle, jonka jälkeen päätin pikaisesti suoristaa koko pehkon. 

MK:n ihana Hamilton on ollut aika vähällä käytöllä, sillä se ei niele sisäänsä koko omaisuutta, mutta näin juhlalaukuksi (kun mukaan lähti vain puolet omaisuudesta) se kävi oikein hyvin. 

Supervillillä tuulella oleva lapsi ja kiireiset lähtötunnelmat eivät totisesti ole paras yhtälö koittaa kuvata lapsen juhlalookia (eikä edes kovin fiksu idea)… 

Päälle valikoitui tänään Hilfigerin pikeepaita ja Pompin pöksyt. Nuo Pompin housut on viime kesän mallistoa, jotka oli mielestäni niin söpöt, että ostin niitä kahdessa koossa. Pienempi koko pakattiin juuri pois käytöstä ja tänään pääsi isommat housut ekaa kertaa jalkaan.

Tykkään tämmöisistä rennoista juhla-asuista pienillä lapsilla, varsinkin kotoisiin perhejuhliin. Pikeet on mukavia siistimpiä yläosia, ja alaosaksi käy vaikka värikkäät farkut, tai tällä kertaa nuo tähtipöksyt.

Kiireinen lähtö täynnä kommelluksia ja tunteja autossa istumista, mutta perillä mukavat juhlat, överipaljon herkkuja masuun ahdettuna ja tietty pitkästä aikaa ihanien sukulaisten tapaamista. Kiva päivä!

Ihanaa viikonloppua!

HUVIPUISTOREISSU, JOKA EI MENNYT IHAN PUTKEEN

Lapin-reissulla pääsiäisenä Veikkoon teki lähtemättömän vaikutuksen Rovaniemen Angry Birds -puisto, josta on muistettu höpötellä vielä pitkään reissun jälkeenkin. Monena päivänä on toivottu retkeä änkkäripuistoon, eikä käsite kymmenen tunnin automatka taida kertoa paljoakaan alle 3 vuotiaalle…

Me ajateltiin tehdä Veikon kanssa jotain spessua tänään pyhäpäivän kunniaksi ja keksinkin että voitaisiin lähteä leikkimään Särkänniemin änkkäripuistoon, nyt kun Särkänniemikin on aukaissut ovensa talvitauon jälkeen. Ei vain tullut mieleen tarkistaa A) säätiedotusta, B) laukun sisältöä ennen lähtöä. Niinpä sitten matkalla huomattiin taivaanrannan tummuvan, ja pikainen säätiedotuksen vilkaisu kännykällä tiesi kertoa sadetta koko päivälle…

Portilla taasen tuli huomattua, että lompakko ei ollutkaan laukussa, vaan oltiin lähdetty matkaan tyystin ilman rahaa tai maksukortteja.

Onneksi tänä vuonna Särkänniemi on järkeistänyt maksupolitiikkaansa, ja itse huvipuiston alueelle ei maksa mitään, ja alle 3 vuotiaat pääsevät oikeastaan joka paikkaan ilmaiseksi, mihin vain pituutensa puolesta pääsevät. (viime vuonnahan tuo hinnoittelu oli melko järjetön, viedäkseen tuolloin 1,5 vuotiaan lapsen Koiramäkeä katsomaan, joutui kaikki seurueen aikuiset ostamaan lähes 40 euron elämysavaimen, tänä vuonna aikuiset pääsevät Koiramäkeen kohtuullisella 15 euron maksulla)

Pieni säikähdys tuli 10 euron parkkimaksusta, mutta senkin sai onneksi hoidettua kännykällä! 

Niin me sitten skippailtiin kahvittelut ja muut maksulliset huvittelut ja keskityttiin siihen änkkäripuistoon ja niihin kolmeen laitteeseen mihin lapsi pääsi yksin ilman maksavaa aikuista. Ai niin, mutta se änkkäripuistohan olikin tarkoitettu yli 5 vuotiaille tai yli metrin pituisille, joten se siitä! Löytyihän sieltä pikkuisillekin pieni leikkialue, mutta arvatkaapas kuinka paljon se kiinnosti kun vieressä oli megaiso seikkailurata…

Laukussa oli lapselle mukana banskua ja mehua jos nälkä yllättää, joten siinä mielessäkään lompsan unohtuminen ei suuren suuri katastrofi ollut (no kuuma kahvi olisi itselleni kieltämättä lämmikkeeksi kelvannut). Me vaan meinattiin jäätyä kuoliaaksi, joten eväät jäivät syömättä, ja muutaman huvilaiteajelun jälkeen paineltiin autoon lämmittelemään ja kotiin kokkailemaan ja leipomaan pullaa!

Me ollaan tykätty kesäisin olla paljon menossa, kierrelty kaikenmaailman eläinpuistoja, huvipuistoja ja muita lapsiperheille sopivia kohteita. Tänä(kään) vuonna me ei pidetä mitään pitkiä viikonloppuja kummempaa kesälomaa, ja viikonloput taitaa mennä aikas paljon kotona puutarhahommissa, pihassa kun on vasta nurmikko ja tämän kesän projekti on saada puutarha kuntoon. Niinpä me varmaan keskitytään näihin lähiseudun juttuhin ja Särkänniemessä varmasti tulee käytyä tänä kesänä useammankin kerran. Nyt kun alueelle ei ole pääsymaksua, voi sinne hyvin poiketa vain pariksikin tunniksi ja käydä sitten useampana päivänä. (Suosittelen kyllä tarkistamaan, että lompsa on mukana, näin alle 3 vuotiaan tie aukeaa 8 muuhunkin laitteeseen, sillä niihin pääsee aikuisen kanssa ja aikuinen puolestaan tarvitsee laitteisiin pääsylipun ja se kahvi tai hattarakin voi olla kiva)

Aina vaan ei voi mennä putkeen, ja tänään ei kyllä totisesti mennyt! Ensi kerralla sitten paremmalla onnella! ;)

Onkos joku muu ehtinyt korkata huvipuistokauden?


SUKLAA-WHOOPIET VAAHTOKARKKITAHNALLA

Veikko löysi taannoin keittiön kaapista muiden kokkauskirjojen joukosta whoopie-kirjan, jonka kanssa tuli ilmoittamaan, että haluaa leipoa. Hellepäiviä viettäessä ei kyllä ole tullut mieleen uunia laittaa päälle, saati muuten jäädä sisätiloihin yhtään ylimääräistä enempää, mutta nyt ilmojen viilentyessä päätettiin tarttua tuumasta toimeen, varsinkin kun taas aamulla esitettiin toive leipoa.

Pointtihan näissä leivontahommissa on päästä taikinakippoa nuolemaan, mutta väliäkös tuolla, mukavaa yhdessä tekemistä kuitenkin ja kyllä ne valmiit leivonnaisetkin aina kauppansa tekevät ;)

Tehtiin kirjan ohjeen mukaisia suklaa-whoopieita, vähän reseptiä muokaten sen mukaan mitä meidän kaapista löytyi. Vaahtokarkkitäyte tehtiin ohjeessa kokonaisista vaahtokarkeista, mutta googlailin meille ohjeen jossa käytettiin valmista vaahtokarkkitahnaa.

Näin niitä tehtiin tänään meillä:

SUKLAA-WHOOPIET

2,7 dl vehnäjauhoja

1,5 tl ruokasoodaa

1 dl kaakaojauhetta (van houten)

hyppysellinen suolaa

170g voita

1,75 dl luomuruokosokeria

1 muna

1 tl vanilja-aromia

1,5 dl maitoa

Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, vatkaa joukkoon muna ja vanilja-aromi. Sekoita kuivat ainekset yhteen ja lisää niistä puolet taikinan joukkoon ja sekoita. Sekoita maito joukkoon. Lisää loput jauhoseoksesta ja sekoita hyvin.

Pursota n. 26 taikinanokaretta uunipellille, jättäen reilusti varaa levitä (itse laitoin max 10 nokaretta yhdelle pellille). Paista 180 asteisessa uunissa n. 12-14 minuuttia pellillinen kerrallaan.

Whoopiet ovat valmiita, kun sormella painaessa whoopie palautuu takaisin ylös, jos siihen jää kuoppa niin anna olla vielä uunissa. Ota valmiit whoopiet uunista ja anna jäähtyä.

VAAHTOKARKKITÄYTE

puoli kuppia voita

kuppi sokeria

1 purkki vaahtokarkkitahnaa (kuvassa alla)

1tl vaniljasokeria

Sekoita pehmennyt voi, sokeri ja vaniljasokeri keskenään, lisää vaahtokarkkitahna ja sekoita koko homma vatkaimella tasaiseksi seokseksi.

Tässä vaiheessa tahna oli aikas luirua ja laitoin sen n. puoleksi tunniksi pakkaseen pursottimen sisässä.

Pursota jähmettynyt tahna kahden whoopie-leivoksen väliin, ja herkuttele!

Kun aloin kuvaamaan whoopieita, vaahtokarkkitäyte vähän lörpsähti välistä, mutta niissä mitkä nostin suoraan jääkaappiin täyte jähmettyi hyvin. Vinkkinä siis, että anna olla hetki jääkaapissa jähmettymässä ja nosta esille juuri ennen tarjoamista.

Nämä nyt ei varsinaisesti ole mitään bikinikuntoon silmänräpäyksessä -leivoksia, mutta aikas hyviä silti (tai ehkä juuri sen takia…)!

Leivotaanko teillä kesällä?