PUOLIVÄLISSÄ!

Tänään paukahti mittariin raskauden puoliväli lasketusta ajasta laskien! Vähän raskauskuulumisia siis tähän väliin.

Tämä toinen raskaus tuntuu etenevän paljon nopsempaa mitä ensimmäinen, välillä jopa unohtaa koko raskauden mitä ei todellakaan ekalla kerralla päässyt käymään. Toisaalta taas välillä aika tuntuu etenevän hitaasti, varsinkin ennen tärkeitä ultria (niskapoimu ja rakenne -sellaisia) aika suorastaan matelee.

Viikon päästä onkin sitten kovasti odotettu rakenneultra, enkä voi väittää etteikö mielessä olisi pyörinyt vauvan sukupuoli. Vaikka rakenneultran tarkoitus on nimestäänkin päätellen ihan muut jutut kuin sukupuolen selvittäminen, niin kyllä se vaan kiinnostaa kovasti. Sukupuolella sinällään ei ole mitään väliä, mutta sukupuolen etukäteen tietäminen auttaa omasta mielestäni ”tutustumaan” vauvaan jo ennen syntymää, joten kovasti toivon, että ensi viikolla muiden tärkeämpien juttujen lisäksi selviää saako Veikko pikkusiskon vai pikkuveljen.

Mitään omia tyttö vai poika -veikkauksia ei ole, raskaus on ollut lähes tismalleen samanlainen mitä viimeksikin, mutta voikohan siitäkään päätellä mitään?

Paljon odotettuja liikkeitäkin tuntuu jo päivittäin, ensimmäiset hipaisut tuntuivat tasan kolme viikkoa sitten, sittemmin hipaisut ovat muuttuneet hennoiksi töytäisyiksi. Mistään kunnon potkuista ei kyllä vielä voi puhua, mutta ehkä näillä viikoilla ei sellaisia vielä tarvitse odottaakaan?

Alkuraskauden järjetön väsymys on vaihtunut jo kauan sitten keskiraskauden superenergiseen oloon, eikä mitään uusia vaivojakaan ole tullut tilalle. Mutta eikös tämän kuuluisikin olla nyt sitä raskauden ”parasta aikaa”, ennen viimeistä kolmannesta ja lopun tukalaa olotilaa. Tosin siltä loppuraskauden tukaluudeltakin säästyin viimeksi kokonaan, kun vauva päättikin syntyä jo raskausviikolla 37+2, onkohan tämä kaveri yhtä malttamaton… :)

Tänään aamupäivä tuli kotoiltua Hilfigerin teepparissa ja ihanan rennossa Mamaliciouksen hameessa. 

Vaikka kotioloissa tykkään viilettää tämmöisissä vaatteissa, en näissä olisi lähelläkään mukavuusaluettani ihmisten ilmoilla (mutta länttäsinpä nämä kuvat nyt kuitenkin blogiin tuhansien silmäparien nähtäville…), vaan kodin ulkopuolelle tykkään pukea vähän väljempää masun päälle.

Miksi ihmeessä kaikkien muiden vauvamasut näyttävät niin söpöiltä ja ihanilta, mutta oma on aina liian pieni tai liian iso raskausviikkoihin nähden? Ja tällä(kin) kerralla oma maha on toodellakin iso!

Viime raskaudessa sain monesti kuulla miten valtava mahani on, silmien pyörittelyä siitä miten pitkä aika laskettuun aikaan on vaikka maha on jo niiin iso, ja muka hauskoja uteluita siitä, olenko ihan varma, ettei mahassa asukkaan useampaa vauvaa…

Eihän tätä mahaa uskottavasti saa naamioitua väljempiinkään vaatteisiin, mutta ainakin toistaiseksi voin edes koittaa vähän hämätä vatsan kokoa pukeutumisella ;)

Tuleva isoveli on jostain itse keksinyt, että omia vanhoja juttuja voi sitten antaa vauvalle. Ainakin yhdet  liian pienet kengät hän on jo luvannut vauvalle luovuttaa, sekä yhdet liian isot aurinkolasit :D