PÄIVÄ MUUMIMAAILMASSA (MILJOONIN KUVIN)

Me tehtiin perjantaina päiväretki Muumimaailmaan, ensimmäistä kertaa ikinä. 

Vaikka Muumimaailmassa ei ole varsinaisia huvipuistolaitteita tai suurempia leikkipaikkoja, niin aikaa siellä saa helposti hurahtamaan useamman tunnin, niin paljon nähtävää ja pienempää tekemistä siellä on.

Parhaita juttuja oli varmasti hahmojen halailu ja jututtaminen, suurimman vaikutuksen teki Tuutikki, jonka luota Veikko ei olisi malttanut lähteä millään pois. 

Kahdella luontopolkutyyppisellä reitillä saattoi bongata niin Noidan mökkinsä edestä, kuin Nuuskamuikkusen leiristään, mutta suosikiksi nousi ehdottomasti Muumipapan laiva, jonka kannelta saattoi laskea isoa liukumäkiputkea pitkin alas.

Muumitaloonkin pääsi kurkistamaan sisälle, rakennuksessa taisi olla neljä kerrosta, joissa kerros kerrokselta ylöspäin mentäessä ilma huononi ja kuumeni sen verran, etten edes muista mitä sieltä ylimmästä kerroksesta löytyi, kun halusin kiireesti jo sieltä pois…

Alaspäin laskeuduttiinkin superkapeita kierreportaita pitkin, ja mukavasti puolessa välissä matkaa lapsi ilmoitti haluavansa äitin syliin. Matka jatkui kuitenkin omin jaloin alas saakka, ja lopussa meitä odottikin herkullisen näköinen Muumimamman hillokellari.

Muumitalo oli kyllä tosi söpö sisältä, täynnä hauskoja yksityiskohtia ja muutamia leikkipisteitäkin talon sisältä löytyi.

Muumeja saattoi tavata pitkin päivää Muumitalon ympäriltä ja niitä tietty käytiin halailemassa aina tilaisuuden tullen. Ihan aamulla Muumitalon edustalla oli Pikku Myyn ja Muumipeikon aamujumppa meneillään, ja sattumalta ehdittiin hetken aikaa sitäkin katselemaan.

Olin jotenkin kuvitellut, että heinäkuussa Muumimaailmassa on aivan hullun täyttä, mutta positiivinen yllätys olikin, että ihmisiä oli aikas sopivasti, eikä mitenkään turhan ruuhkaiselta tuntunut. Ehkä viikonloppuisin voi olla toisin, mutta ainakin perjantaina mukaan mahtui oikein hyvin. 

Ihan mukava paikka tuo Muumimaailma oli, ja meillä tosi kiva päivä, joten varmasti mennään joskus uudelleenkin. 

Meillä oli auto jäähallin parkkipaikalla, josta oli tosi lyhyt kävelymatka Muumimaailmaan ihanan tunnelmallisen vanhan kaupungin läpi. Jos meillä olisi ollut aikaa enemmän, niin oltaisiin kyllä koluttu vanhan kaupungin kujia enemmänkin, mutta nyt tyydyttiin läpikulkuun pienen soittoniekan tahdittamana. 

Veikko sai nimittäin valita matkamuistoksi muumikaupasta yhden lelun ja päätyi aikas määrätietoisesti kitaraan. Meillä onkin nyt viikonlopun ajan kuultu monenmoista biisiä, vähän kuin selostettu laulujen muodossa sen hetken tapahtumia, ”Me oltiin Muumimaailmassaa-aa-aa…” ”Me ollaan puutarhamyymälässäää-ää-ää…” ”Me ollaan kotonaaa-aaa-aaa…” :D

Niin ja äiti oli ison mahansa kanssa valkoisessa mekossaan kuin yksi muumeista konsanaan. Enää puuttui punavalkoraitainen esiliina ja musta pieni käsilaukku, niin olisin voinut tarvittaessa tuurata Muumimammaa :D