ÄITI NAPAPAIDASSAAN, ELI MESSUPÄIVÄN ASUT JA VÄHÄN MESSUISTAKIN

Kun keväällä cropped topit, eli tutummin napapaidat alkoivat tehdä tuloaan, en voinut kuin pyöritellä silmiäni ja miettiä, ettei minun päälläni kyllä todellakaan tulla ikinä näkemään kyseistä villitystä.

Eikä sillä, että kaikkien pitäisi jokaisesta trendistä innostua, saati lähteä mukaan, mutta itselläni oli sen verran hyvässä muistikuvassa napapaidat suoraan ysäriltä omilta teinivuosiltani, että ajatuskin kyseisestä vaatekappaleesta kauhistutti… 

Ja tässä sitä nyt ollaan. Kymmenen kiloa lihoneena, pallomahaisena, napapaita päällä, hahah :D

Itseni lisäksi päätin säästää muitakin paljaan ihokaistaleen vilauttelulta ja sujautin napapaidan maksimekon päälle. Oikeastaan hakusessa oli vähän väljempää mallia oleva rento cropped top, mutta kun bongasin tämän taannoin muutamalla eurolla henkkamaukan teiniosastolta, ajattelin tämän kelpaavan, en nimittäin takuulla pue tätä enää tämän kesän jälkeen mahattomana, ja taitaapa tämä trendi muutenkin olla nopeasti ohi menevä ;)

Toppi H&M // Mekko Vero Moda // Kengät Hush Puppies

Matkalla Jyväskylään asuntomessuille, me bongattiin superihana kahvila, Satamakapteeni, Korpilahdelta järven rannasta. Vieressä oli myös leikkipuisto, jossa käytiin vähän pitämässä taukoa ennen messuille menoa. Meidän piti messujen jälkeen suunnata Jyväskylän keskustaan syömään, mutta ajan käydessä tiukille kurvattiin pikaisesti Burger Kingin kautta, ja poikettiin vielä uudelleen tuonne samaan ihanaan kahvilaan jälkkäreille ennen kotimatkaa. Ei oikein tiedetty saako tuolta Satamakapteenista lounasajan jälkeen ruokaa, niin ei uskallettu jättää syömisiä sinne, mutta olisihan sieltä saanut. Kantsii kyllä poiketa ihan jo mahtavien maisemien takia, jos tuolta ohi ajelette!

Lippis Ralph Lauren // Paita Tommy Hilfiger // Shortsit Villervalla // Kengät Crocs

Niin ja niistä messuista. Kaksi vuotta sitten Tampereen asuntomessuilla lapsi kulki mukana tyytyväisenä kantorepussa, viime vuonna Hyvinkäällä vielä jotenkuten sylissä, mutta suurimmaksi osaksi herra minä itte, olisi kävellyt omin jaloin (ja koskenut joka paikkaan). Tänä vuonna ei edes kokeiltu, miten messuilu sujuu vilkkaan pian kolmevuotiaan kanssa, ruuhkaisissa messukohteissa, joissa mihinkään ei tietenkään saisi koskea, vaan päätettiin turvautua ekaa kertaa ikinä lapsiparkkiin.


Veikko on kyllä tosi reipas, ja melkoinen rohkelikko, ei juurikaan ujostele vaan on innoissaan menossa uusiin paikkoihin ja uusien ihmisten pariin. Niinpä lapsen viihtyminen lapsiparkissa ei epäilyttänyt sekuntiakaan, sen sijaan lapsen pysyminen lapsiparkissa mietitytti tovin jos toisenkin…

Lapsihan karkaili viime syksynä aloittamastaan kerhosta niin monta kertaa (onneksi oven takana oli vain käytävä, eikä ovesta päässyt suoraan pihalle…), että kerhon oviaukkoon asennettiin lapsiportti :D

Me sitten koitettiin miehen kanssa juosta (kirjaimellisesti) messukohteita läpi, eikä keskittyminen kyllä omalta osaltani ollut mitenkään huipussaan. Kamera roikkui kaulalla koko kierroksen ajan, mutta en juurikaan sitä käyttänyt, eikä me edes kaikissa kohteissa ehditty käydäkään.

Me asutaan uudehkossa, kaksi vuotta sitten valmistuneessa omakotitalossa, mutta haaveissa olisi rakentaa jossain vaiheessa se ”unelmien koti”, ja mukavia vinkkejä taas messuilta saatiin. Ja tietty joitain sisustusvinkkejä nykyiseen kotiin jäi mieleen myös.

Leikkimökkejä meidän oli tarkoitus myös bongailla, mutta ei tainnut sellaista yhdessäkään pihassa olla, tai ei ainakaan huomattu! Onnelin ja Annelin leikkimökki oli nähtävillä messuilla, ja olihan se, i-h-a-n-a :D

Pikaisen messuvisiitin päätteeksi haettiin (tallessa oleva) lapsi hoidosta ja kiiruhdettiin parin pysähdyksen kautta kotona odottelevan terrierijengin luo.