HEI, OLEN KOLME KUUKAUTTA!

Minä olen nyt kolme kuukautta! Tänään on siis oikea juhlapäivä, ja sen kunniaksi, vai pitäisikö sanoa, sillä tekosyyllä, äiti leipasi mansikkapiirakan.

Kotona minua on kuvailtu hyväntuuliseksi vauvaksi. Vaikka tykkäänkin olla eniten sylissä, viihdyn pieniä hetkiä omissa oloissakin lelujeni parissa. 

Olen saanut pikkuista rytmiä tähän elämääni. Aamulla olen pikkuisen aikaa hereillä, vähän syön ja sitten lähden päikkäreille. Nukun ulkona vaunuissa tai sisällä äitin ja isseen sängyssä muutaman tunnin aamupäiväunet. Loppupäivän olen hereillä ja torkuttelen vähän vuoronperään, kunnes on aika mennä yöunille. Ennen nukkumaanmenoa tankkailen maitoa samalla kun äiti katselee televisiota, niin jaksan sitten nukkua koko yön aamuun asti. Äitini on ihan hassun innoissaan näistä unenlahjoistani öisin, sillä olen jo useana yönä nukkunut yhdeksän tuntia heräämättä välillä. Joskus kyllä saatan heräillä kuuden tunnin jälkeen vähän syömään, ja jatkan sitten taas unia.

Yöt nukun vanhempien sängyssä, äitin kainalossa, sillä se vaan on ihan paras paikka. Joskus minut laitetaan pinnasänkyyn nukkumaan, mutta huomaan sen kyllä yleensä aika nopskaa, ja karjaisen heti, että minut nostetaan sieltä pois!

Minä saan herkutella äidinmaidolla, aina kun vaan itse haluan, ja olenkin kasvanut tällä huikealla ruokahalulla tosi hyvin! Isoveljeni muuten on kertonut minulle, ettei hän tykännyt vauvana ollenkaan äidinmaidosta. Taitaa kyllä puhua vähän höpöjä, en usko moista ollenkaan! Se on muuten ihan paras isoveli ikinä! Puhuu minusta aina tosi nätisti, käy välillä vähän silittelemässä ja pusuttelemassa ja auttaa äitiä minun hoitamisessa.

Suklaasta saan aivan hirvittäviä mahanpuruja, mutta onneksi äiti viimein älysi lopettaa sen suklaan mutustamisen, niin minun on paljon parempi olla. Se hölmö luuli ensin, että masuvaivat johtuvat kahvista, vaikka syypäänä oli koko aika suklaa. Nyt se on onneksi ollut jo kuukauden ilman suklaata, ja vaikka se välillä käveleekin wiener nougatin kuvat silmissään, niin minun ei tarvitse kuin väläyttää hurmaava hymyni, niin se unohtaa suklaat kokonaan!

Kuukausi sitten painoin jo melkein viisi kiloa, puolisen kiloa enemmän, mitä isoveljeni saman ikäisenä. Uusimmista mitoista ei ole kyllä hajuakaan, mutta eiköhän nekin selviä aikanaan kun käydään taas neuvolatätiä moikkaamassa. Se on ainakin varmaa, että kasvanut olen, vaatteista käytän jo kokoa 62cm ja masuni on ihanan pyöreä.

Tykkään höpötellä ja kujerrella kaikenmoista. Kerran isoveljeni riemastuikin, sillä hän luuli, että puhun samaa kieltä naapurin vauvan kanssa!