SEITSEMÄN KUUKAUDEN IKÄINEN

Meidän pikkumuru täytti seitsemän kuukautta jo pari viikkoa sitten, joten kurkataanpa mitä vauvalle kuuluu!

Perusolemukseltaan vauva on tyytyväinen, iloinen ja nauravainen. Kun asiat ovat hyvin, on helppo hymyillä, eikä niitä hymyjä todellakaan säästellä. Monesti joku kysyykin, että ”hymyileekö se aina noin paljon?” tai ”onko se aina noin iloinen?”. Pari viikkoa ennen meidän reissua jouduttiin käymään lääkärissä vauvan keuhkoissa olevan liman aiheuttaman hengityksen rohinan vuoksi, ja lääkärikin totesi, että harvoin näkee näin hymyilevää vauvaa.

Ei meilläkään tietty pelkkää hymyä olla, ja nälän tai väsyn yllättäessä alkaa lohduton itku, johon ei auta kuin ensin äitin syli, ja sen jälkeen ruoka tai uni.

Ruokapuolella menee tällä hetkellä soseet imetyksen ohessa. Ruokahalu soseita kohtaan oli vielä pari viikkoa sitten vähän kehno, kunnes reissussa poika alkoi syömään! Nyt sapuskaa uppoaa hyvällä ruokahalulla viidesti päivässä, vauvapuuro on vaihdettu ”aikuisten puuroon” ja lähinnä ajanvietteeksi tarjoillusta sormiruuasta lempparit on kurkku ja vesimeloni.

Yöt nukkuu edelleen meidän vanhempien kanssa samassa sängyssä, enkä ole ajatellut pinnasänkyyn opettaa, ennen kuin yösyönnit jää pois. Salaa toivon, että maito maistuisi öisin vielä pitkään, en nimittäin millään malttaisi luopua tästä ihanasta pienestä unikaverista. 

Ei syö tuttia. Veikon kanssakin sai kokeilla monet temput, kunnes tutti alkoi maistumaan, mutta tällä kertaa en tainnut olla tarpeeksi sinnikäs, eikä tuttia vaan saatu opetettua vauvalle. Vauvan huutaessa täyttä kurkkuaan väsymystä automarketissa ruuhka-aikaan, sitä tuttia kyllä kieltämättä kaipaisi…

Yksi lempileikki on tiputella tavaroita syöttätuolissa istuessa lattialle, ja odottaa, että joku noukkii ne takaisin, ihan vain sen takia, että ne voi uudelleen tiputella lattialle. Yksi lempparilelu on Veikon vanha Fisher Pricen puhuva ja laulava koira, jonka höpötyksiä ja lauluja kuunnellaan silmät pyöreinä ihmetellen.

Liikkuu helposti ja ketterästi paikasta toiseen omalla hassulla tyylillään, usein kierien salaman nopeasti. Nukkamatolla kurkottaa kädet eteen ja tarraa mattoon kiinni hinaten itseään eteenpäin.

Ykkösidoli on edelleen oma rakas isoveli. Sopivassa mielentilassa riittää, kun isoveli näyttää naamaansa, ja vauva kikattelee kippurassa niin, ettei naurusta ole tulla loppua.

Seitsemän kuukauden iässä ei olekaan neuvolaa, ja viimeisimmät mitat on kuukauden takaisesta ryhmäneuvolasta, jolloin pituutta oli reilut 66 senttiä ja painoa seitsemän ja puoli kiloa. Melkein tismalleen samat mitat, mitä isoveljellään saman ikäisenä.

Kummankin pojan kohdalla musta tuntuu koko aika, että juuri nyt on ihan paras ikä! Tämä seitsemän kuukautta tuntuu jotenkin erityisen mukavalle iälle, vauva osaa olla jo tosi seurallinen, osaa leikkiä yhdessä muiden kanssa, mutta on silti vielä pieni vauva. Ja onhan tämä vauvavuosi myös ihanan helppoa aikaa tulevaan taaperoaikaan verrattuna, haha!

housut Zara // paita Mini Rodini

Aikaisemmat kuukausipostaukset voit kurkata: 1kk, 2kk, 3kk, 4kk, 5kk, 6kk

Mitäs teidän vauvoille kuuluu nyt?