KUN PUHELIN VAIHTUI SKEITTILAUTAAN

Mulla hajosi aikaisemmin tällä viikolla puhelin. Yhtäkkiä vaan huomasin, että puhelin oli ihan pimeänä, eikä inahtanutkaan käyntiin. Muistelin kyllä, että akkukin oli melko täynnä, mutta iskin varmuuden vuoksi kännykän laturiin kiinni, ja toivoin parasta. Vaan eipä inahtanut edelleenkään, paineli virtanäppäintä sitten miten päin vain. Aika outoa tämmöiselle kännykkäaddiktille, kun ei voikaan tarkistaa muutaman hetken välein sähköposteja, instaa tai facea.

Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kännykkäkaupoille, enkä oikeastaan ollut edes kovin pahoillani, että puhelin hajosi, sillä olihan tämä nyt varsin pätevä syy päivittää luuri uudempaan malliin. Talsittiin suorinta tietä puhelinmyymälään, ojensin myyjälle kännykkäni ja tuumasin, että tämä taisi nyt hajota, mutta olihan se jo aika vanhakin. Varmaan pitäisi nyt katsoa uutta tilalle.


Myyjä otti puhelimen käteensä, painoi kymmenen sekuntia virtanäppäintä ja kotinäppäintä yhtä aikaa, ja tadaa, kännykkä lähti taas toimimaan. Höh. Ei tullut uutta puhelinta.

Sen sijaan tuli skeittilauta (vai onko näillä tänä kesänä myydyillä värikkäillä laudoilla joku ihan oma nimi..?), sillä ei kai nyt Ideaparkista voi tyhjin käsinkään kotiin lähteä.

Veikko on puhunut skeittilaudasta jo varmaan viime syksystä lähtien, ja nyt semmoinen sitten pojalta löytyy. Ihan supervaikahan tuommoisella on mennä (kokeilin), mutta intoa ainakin riittää, eikä vaikeus ole ainakaan vielä lannistanut pientä skeittailijaa. Toivoi jo skeittipuistoonkin pääsyä, mutta luulenpa, että opetellaan nyt ensin etenemään vaikka ihan tasaisella maalla, ennen kuin suunnataan mihinkään ramppeihin, haha!

Koska me vanhemmat ei olla koskaan tuommoisella laudalla menty, niin täytyy varmaan turvautua juutuubin opetusvideoihin, kai sieltä aloitteleville skeittaajillekin luulisi joitain vinkkejä löytyvän, hah.