LUUKKU 22 JA 23: HUPS

Hups, tiedättekös mitä? Mun suunnitelmat rennosta joulunodotuksesta, vailla stressiä toimi oikein hyvin viime metreille saakka, mutta nyt pitää kiirettä, hah! En kyllä vieläkään stressaa mistään, mutta viimeisiä asioita on juostu kaupoilla, pidetty yöllä salaista paketointipajaa, ja tietenkin jännätty, että ehtiikö ne kaikki netistä tilatut lahjat ajoissa perille. Niin ja vähän pakattu ja siivottu ja tehty listoja, että suurin piirtein kaikki jutut olisi kasassa.

Veikko on ihan innoissaan, tietenkin, ja hykertelee jo ajatukselle, kuinka jouluaattona mummin luona kaikki ihmettelevät, kun Veikko ja Joulupukki ovatkin jo vanhoja tuttuja, kun tapasivat viikonloppuna Särkänniemen Koiramäessä, haha.

Lahjatoiveita on kerrattu ja pohdittu, että mitähän se pukki mahtaa tuoda. Yllärikseni tärkein toive rattikelkan ohella onkin ”kultakone”, eli sellainen strassikoristeita tekevä vekotin. Onneksi nuo odotetuimmat löytyvät paketeista, ettei tarvitse enää lähteä kovasti toivottua lelua metsästämään.

Niin, kaiken tämän hässäkän keskellä en oo ehtinyt koneelle, ja eilinen luukku jäi välistä ja tämäkin luukku taitaa olla nyt pelkkää höpöttelyä. Koitan tulla vielä huomenna toivottelemaan hyvät joulut, ja nyt kiiruhdan pakkaamaan loput tavarat, että me ollaan ihan valmiita, kun postiauto on käynyt. Muuten me lähdettäisiin joulun viettoon ihan än yy tee nyt, mutta pari lahjaa on vielä postin matkassa, ja nyt vaan odotellaan ja toivotaan, että tulisivat sieltä tämän päivän postin mukana.