ASUVIIKKO: KARKKIASU

Mikä onkaan parempi tapa päättää Karkkipurkin asuviikko, kuin esitellä yksi asu, joka on ihan karkki!

Tuota House of Brandonilta saatua cardigania löytyi useammassakin värissä (tällä hetkellä tätä on ainakin mustana ja harmaana), mutta minttuun hullaantuneena valitsin itselleni tämän ihanan karkkivärin. 

Tämmöiset kevyet pitkähihaiset on tosi kivoja vaatteita myös viileinä kesäpäivinä, ja tämä onkin varmasti tosi ihana myös shortsien, teepaidan ja balleriinojen kanssa. Tällä kertaa kuitenkin kaivoin kaapista mintun cardiganin kaveriksi syötävän suloisen väriset neuleuggit, ja sain aikaan aika ihanan karkkiasun.

En ookaan pitänyt pitkään aikaan noita kenkiä, mutta nyt kun ne taas ”löysin”, jää ne varmasti kyllä käyttöön. Nyt mä kyllä toivoisin pikaisesti niitä pakkasia takaisin (ihan maltillisilla lukemilla tosin), sillä nuo neuleuggit ei todellakaan ole mitkään kumpparit. 

House of Brandonille on tullut tosi paljon ihania kevätuutuuksia, ja varsinkin takkeja oli tosi kiva valikoima. Mun lempparit oli nämä Onlyn takit (samanlainen mulla itseasiassa onkin nyt talvisena villakangasversiona), varsinkin tuo hempeä vaaleanpunainen on tosi ihana, vaikka musta on tietty aina varma valinta. Ja muistuttelenpa vielä House of Brandonin bonusjärjestelmästä, joka siis kerryttää rahanarvoisia bonuksia jokaisella ostokerralla!

Oon muuten tässä viime päivinä miettinyt omaa suhtautumista ikääni, tai oikeastaan sitä, että mä jostain hassusta syystä kuvittelen olevani jotain kaksikymmentäkahdeksan, tai sitä luokkaa, vaikka kolmekymppisiä on juhlittu jo vuosia sitten. Ja nyt mä aloin miettimään, että onko tämmöiset hempeät pastellivärit ihan vaan parikymppisten ja sitä nuorempien juttu, vai voiko myös tämmöiset kolmekymppisiään vuosia sitten viettäneet käyttää hempeitä värejä?

Mun mielestä oli ihanaa täyttää kolmekymmentä, mutta muistan, kuinka pari-kolme vuotta sitä ennen kriiseilin iästäni. Tunsin itseni jotenkin vanhaksi, kun vuodet parikymppisenä alkoivat käydä vähiin. 

Ja tiedättekös, aika samanlaisilla fiiliksillä olen nyt taas, kymmenen vuotta myöhemmin. Ahdistavinta on tällä kertaa ehkä se, että peilistä katsovat kasvot näyttävät paljon vanhemmilta, kuin tunnen itseni, ja arvatkaapas vaan valkkaanko tänne blogiin vaan ne mun mielestä kivoimmat kuvat musta, tai sitten tuijottelen kengänkärkiä, hah. 

Taidan kyllä silti viis veisata kaikilla ikäennakkoluuloille, ja kuorruttautua jatkossakin karkkiväreihin, aina kun siltä tuntuu!