SOHVAPERUNASTA HIMOLIIKKUJAKSI

Tiedättekö, ihailen sellaisia ihmisiä, jotka ihan aidosti rakastavat liikuntaa ja saavat siitä hyvää oloa ja energiaa. Sellaisia, jotka innoissaan kirmaavat lenkkipoluille, tai heräävät kuntosalille ennen kukon pierua.

Mä vihaan liikuntaa (ja rakastan suklaata). Melkein tekisi mieli syyttää tästä koululiikuntaa, mutta ehkä mä vaan oon tällainen. Jos toiset vaan on luonnostaan tällaisia sohvaperunoita, joilla jo ajatuskin hikilenkistä saa kyljessä pistämään, ja laittaa silmät sumenemaan.

Oon kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, jossa kaikki pelaavat pesäpalloa. Siis kaikki, paitsi en tietenkään mä. Kun koulussa liikuntatunnilla valittiin joukkueita jalkapalloon, valkattiin ne sporttiset pesiksen pelaajat aina ensimmäisenä, ja mä olin ihan aina vipojen joukossa, ja koska kaikki oli pakko ottaa mukaan, laitettiin mut lopulta aina puolustajaksi, eli seisomaan pois taitavampien tieltä. Onkohan koululiikunta vielä samanlaista? Että joukkueiden kapteeneiksi valitaan ne sporttisimmat tyypit, ja vipaksi riviin jää seisomaan aina ne samat oppilaat. Tai vieläköhän jokaisessa lajissa otetaan aikoja ja mitataan parhautta, vai jokohan liikuntatunnilla voidaan vaan pitää hauskaa, jokainen omien taitojensa mukaan? Toivottavasti ainakaan kukaan ei enää joudu juoksemaan kehää liikuntasalissa tamburiinin tahdissa, huh!

Nyt kuitenkin (jälleen kerran) ajattelin kaivaa jostain esiin sen liikkumisen ilon. Kai se mustakin löytyy, kun ottaa oikean asenteen, ja laittaa panokseksi oman terveyden. Mulla on ihan superhuono kunto, ja alan puuskuttamaan pienimmistäkin spurteista, ja jotenkin se kuulostaa vähän pelottavallekin. Haluaisin siis ensisijaisesti ihan vaan parantaa kuntoa, saada toivottavasti liikunnasta (ja siitä kohonneesta kunnosta) hyvää oloa ja toivottavasti pysyä uuden liikuntaharrastuksen avulla jatkossakin terveenä. En niinkään kaipaa painonpudotusta, mutta en kiellä, etteikö nämä kilot voisi olla pakattu vähän tiiviimpään muotoon. Tosin se taitaisi vaatia huhkimista kuntosalilla, ja ajattelin nyt aloittaa helpoimmalla (ja mun mielestä myös tylsimmällä) lajilla, juoksulla!

juoksukoulu

Tässä elämäntilanteessa, joita ruuhkavuosiksikin kai kutsutaan, tuntuu juokseminen lajilta, johon ihan oikeasti saisi aikaa jostain puristettua. Sen kun voi aloittaa heti kun astuu ovesta ulos, eikä laji vaadi suuria hankintojakaan. Mitä nyt vannoutuneena välineurheilijana tässä jo tietty mietin, mitä kaikkea haluaisin hankkia tätä uutta harrastusta varten, sillä kyllähän askel rullaa paljon kepeämmin, jos päällä on nätit vaatteet ja lenkkarit oikeaa sävyä, haha.

Koska mä tietty toivon, että tällä kertaa innostus liikuntaan säilyisi paria kokeilukertaa pidempään (no salaa vähän toivon, että jäisin juoksemiseen koukkuun, niin kai joillekin ihan oikeasti käy?) ajattelin tällä kertaa vähän perehtyä tähän hommaan ja vihdoin avata tuon kustantajalta talvella saadun Jokanaisen juoksukirjan, jonka kerrotaan olevan täydellinen opas- ja inspiraatiokirja naisille, jotka haluavat aloittaa juoksemisen tai viedä juoksuharrastuksensa uudelle tasolle.

Koska kaikki laihiksetkin aloitetaan aina seuraavana maanantaina, voisin tämän juoksuharrastuksenkin aloittaa ensi kuussa. Vielä siis muutama päivä aikaa suunnitella tätä hommaa (ja ostaa niitä uusia juoksuvaatteita, hih), niin huhtikuussa säntään lenkkipoluille! Voisin välillä vähän raportoida täällä miten tämä sujuu, mitä vinkkejä tuosta kirjasta sain ja millaisella ohjelmalla aloitan. Katsotaan saadaanko sohvaperunasta himoliikkujaa!

Mitenkäs teillä, maistuuko liikunta?