…Ostaa lapselleen vaate, jota inhosi jo kolmekymmentä vuotta sitten.
Yksi vaatemuisto jostain kolmenkymmenen vuoden takaa on ala-asteen käytäviltä, kun näin jollain tuntemattomalla pojalla aivan jäätävän ruman luurankocollegeasun. Siis sellaisen mustan collegeasun, jonka etupuolelle oli printattu valkoinen ihmisen luurankoa esittävä kuva. En voinut käsittää, miten kukaan halusi pukeutua niin kamalaan asuun. (Ja mun miehen mielestä tässä tarinassa on oudointa se, miten voin vieläkin muistaa, millaiseen vaatteeseen joku tuntematon lapsi on pukeutunut kolmekymmentä vuotta sitten, haha!)
Arvaatte varmaan, mitä kohti lapseni leijaili sydämen kuvat silmissään, kun ehdotin ruotsalaisen vaatejätin lastenosastolla, että ostettaisiin pojille uudet pyjamat. Kyllä. Yöpukurivistön viimeisenä keikkui henkarissa luurankopyjama, juuri saman näköinen, kuin sillä tuntemattomalla collegeasuisella pojalla kolmenkymmenen vuoden takaa.
Lapsi tarrasi tiukasti luurankopyjamaan, piti siitä haltioituneena kiinni ja kysyi koiranpentuilmeellä, saanko äiti tämän?
Hmmm… Entäs tämä Star Wars yökkäri, eikö tämä olisi vielä hienompi? No entäs tämmöinen suloinen Snoopy? Minions? Tai hei, käydäänkö vielä Lindexillä, sieltä varmaan löytyy vielä hienompia?
Ja niin me käveltiin kassalle pikkuisen Star Wars -pyjaman kanssa. Ja vähän isomman luurankopyjaman kanssa.
Ja tiedättekös, meillä ei ole koskaan vaihdettu yöpukua niin nopskaa, kuin seuraavana iltana, kun uusi pyjama oli käynyt pesukoneessa ja kuivunut. Eikä meillä ole koskaan ennen kysytty päivällä, että saanko mä hetkeksi pukea sen yökkärin. No saihan sen. Ja makuuhuoneesta laitettiin verhot kiinni päivällä, ja kutsuttiin koko perhe katsomaan pimeässä hohtavaa luurankoa.
Ai niin. Toivottavasti kukaan nyt ei luule, että tuo yökkäri on mun mielestä ruma, sillä sehän on oikeasti ihan superhieno! Maailman coolein pyjama, joka käy (lapsen mielestä) myös yövalosta. Onpa mulle jopa ehdotettu, että iltasatua luettaessa sammutettaisiin valot, ja luettaisiin luurangon hohteessa, haha!
Hyvää yötä!