PÄIVYSTÄVÄ SIJAISPERHE – MITÄ PÄIVYSTÄMINEN TARKOITTAA?

sijaisperhe blogi

Kerroin vähän aikaa sitten, että meidän perhe toimii päivystävänä sijaisperheenä ja sain hurjan hyviä kysymyksiä tähän hommaan liittyen. Aika useaa kiinnosti ainakin se, että mitä se tunnin varoitusajalla lapsen hakeminen käytännössä tarkoittaa, voidaanko me reissata ollenkaan, vai istutaanko jatkuvasti kotona puhelinsoittoa odottamassa.

Mitä päivystäminen tarkoittaa käytännössä?

Päivystysvuorossa, jossa lapsi on haettava tunnin kuluessa siitä, kun puhelin pirahtaa, ollaan viikko kerrallaan. Tämän jälkeen, jos Luotsin perhetilanne sallii (eli perheitä on riittävästi vapaana), huilataan viikko 24 tunnin päivystyksessä ja seuraava viikko sitten ollaan taas tunnin päivystyksessä.

Käytännössä siis silloin, kun ollaan tunnin päivystyksessä, ei reissata mihinkään, mutta voidaan kyllä melko normaalia elämää elellä muuten. Voidaan käydä lasten kanssa vaikka kirjastossa, eläinpuistossa tai museossa (valmiina tietenkin lähtemään kesken pois), mutta esimerkiksi uimahalliin ei silloin mennä, koska puhelin on oltava jatkuvasti mukana ja siihen on vastattava heti, jos se soi. Toki päivystysvuorossa ollessakin toinen vanhemmista voi lähteä lasten kanssa vaikka uimaan, sillä riittää, kun toinen vanhemmista päivystää. Tämä on tietenkin aika sitovaa, mutta toisaalta myös jännääkin, kun koskaan ei voi tietää milloin puhelin soi, ja millaisen lapsen meille seuraavaksi saamme!

24 tunnin päivystys taas tarkoittaa sitä, ettei silloin kuljeta puhelin kädessä jatkuvasti, vaan riittää, kun sitä vilkaisee muutaman kerran päivässä ja ollaan valmiina siirtymään tarvittaessa 24 tunnin sisällä takaisin tunnin päivystykseen. Tällöin voidaan siis lähteä vaikka uimaan tai elokuviin, kun puhelimen saa hetkeksi unohtaa.

Toisaalta päivystyksessä ei yleensä hirmuisen pitkiä aikoja olla, me ollaan lyhimmillään ehditty päivystää vain muutaman tunnin ajan, kunnes puhelin on pirahtanut! Pisimmilläänkin ollaan päivystetty vain muutaman viikon ajan.

Sen jälkeen, kun saadaan puhelinsoitto, jossa kerrotaan, että meidän perheeseen sijoitetaan lapsi, päättyy meidän perheen päivystysvuoro siihen. Siitä alkaakin sitten aivan uudenlainen arki, jossa tutustutaan puolin ja toisin. Me meille sijoitettuun lapseen ja lapsi meidän perheeseen, kotiimme ja meidän perheen tapoihin ja sääntöihin (toki lapsen ikä huomioiden, vauvan kanssa ei tietenkään mitään sääntöjä opetella, toisin kuin vaikka eskari-ikää lähestyvän kanssa).

Kun sitten ollaan saatu arki rullaamaan ja tutustuttu puolin ja toisin, voidaan usein tehdä aivan niitä samoja tuttuja juttuja, kuin omienkin lasten kanssa, eli touhutaan aivan tavallisia lapsiperheen juttuja kotona, ulkoillaan, käydään metsässä retkellä makkaroita paistamassa tai kyläillään sukulaisten luona. Toki jos lähdetään esim. naapurimaahan sukulaisia katsomaan, sovitaan tällaisista reissuista aina ensin lapsen sosiaalityöntekijän kanssa, eikä tällaiselle reissulle lähdetä ollenkaan lyhyen sijoituksen aikana.

Käytännössä siis suurin osa ajasta me eletään tavallista lapsiperhearkea sijoitettujen lasten kanssa (toki tässä meidän arjessa ovat mukana myös mm. lapsen sosiaalityöntekijä ja biologiset vanhemmat) ja vain pieni osa ajasta päivystetään.

Miten me kerätään voimavaroja, jos sijoitus on kestänyt pitkään?

Yleensä lapset tapaavat sijoituksen aikana biologisia vanhempiaan, ja joskus tapaamiset ovat parin tunnin päivätapaamisia, toisinaan tapaamiset voivat olla yön tai parinkin kestäviä kotilomia. Esimerkiksi nämä hetket ovat tosi käteviä tehdä jotain ihan vain oman perheen kanssa tai miehen kanssa kahdestaan. Parin tunnin tapaamisen aikanakin ehtii käydä miehen kanssa kaksin lounaalla ja yön yli kestävän kotiloman aikana ehtii tehdä omien lasten kanssa jo kaikenlaista.

Toisaalta muutenkin arjessa yritetään tehdä jotain spessua välillä omien lasten kanssa, ja toisaalta antaa kahdenkeskistä aikaa myös sijoitetulle lapselle.

Kun sijoitus päättyy, on aika pitää lomaa! Meillä on ollut tapana tehdä lasten kanssa tällöin jotain spessua, lyhyen sijoituksen jälkeen ollaan käyty esimerkiksi lyhyellä kylpylälomalla, kunnes ollaan palattu takaisin päivystykseen. Muutaman viikon kestäneen sijoituksen jälkeen ei yleensä kaipaakaan mitään viikonloppulomaa kummempaa vapaa-aikaa, kun taas pidempään kestäneen sijoituksen jälkeen on varmasti hyvä hengähtää kunnolla, kunnes aloitetaan taas uudelleen odottelemaan päivystyspuhelimen pirahdusta.

Täytyykö lasten kanssa olla 247 kotona, vai voiko samaan aikaan käydä töissä?

Päivystävässä sijaisperheessä toinen vanhempi on aina kotona, eikä voi käydä samaan aikaan kodin ulkopuolella töissä.

Maksetaanko tästä?

Kyllä, koska toisen vanhemman on jäätävä pois palkkatyöstä, maksetaan päivystysajalta korvaus ja lapsesta hoitopalkkio ja kulukorvaus.

Mikä yllätti, hyvässä ja pahassa?

Olen aika positiivinen ihminen ja ihan hirmuisen optimistinen luonteeltani. Silti mulla on hassu tapa varautua aina kaikkein pahimpaan! Niinpä olen monta kertaa miettinyt sitä, että miten me sitten toimitaan, jos juuri meidän kohdalle osuu omien lasten lelut tahallaan rikkova tai meidän lapsia kiusaava leikki-ikäinen tai hurjista vieroitusoireista kärsivä huumevauva? Tai entä jos biologiset vanhemmat käyttäytyvät uhkaavasti, joudutaanko me pelkäämään? Mitään kurjaa ei kuitenkaan onneksi ole meidän kohdalle sattunut, eikä ainakaan vielä ole mikään päässyt negatiivisesti yllättämään.

Hyvässä on yllättänyt monikin asia! En olisi etukäteen esimerkiksi arvannut, miten hyvän yhteistyön parhaimmillaan voi lasten biologisten sukulaisten kanssa saada aikaan.

No niin, siinäpä tuli vastauksia ekaan osaan kysymyksiä ja vastailen myöhemmin taas lisää ja uusia kysymyksiäkin saa toki jättää.

Miltäs päivystystoiminta kuulosti?

Lue myös:
MEISTÄKÖ LASTENSUOJELUN KRIISIPERHE?