MILTÄ LAPSESTA LUOPUMINEN TUNTUU?

sisustusblogi

Aika usein, kun kerron, että meidän perhe toimii päivystävänä sijaisperheenä, multa kysytään, että kiintyykö niihin lapsiin ja miltä luopuminen sitten tuntuu?

Päivystävään sijaisperheeseen voidaan sijoittaa lapsi lyhyeksi aikaa, mikä tarkoittaa melkein mitä vain viikosta reiluun vuoteen. Kun me haetaan lapsi kiireellisesti, usein vain tunnin varoitusajalla, ei kukaan tuossa vaiheessa vielä tiedä kuinka kauan lapsi tulee meillä asumaan.

Kyllä lapsiin kiintyy ja niin kuuluu kiintyäkin! Se on oikeastaan koko tämän työn ideakin. Juuri se, että lapseen kiintyy ja lapsi saa kiintyä yhteen turvalliseen ja pysyvään aikuiseen (toki perheessä voi olla kaksikin aikuista, mutta usein lapsi pystyy ainakin aluksi kiintymään vain yhteen uuteen aikuiseen) on suuri ero perhe- ja laitoshoidon välillä.

Kaikkiin lapsiin kiintyy vähän eri tavoin ja tähän vaikuttaa hirmuisen moni asia. Samoin kaikki luopumisetkin ovat erilaisia. On toki aivan erilaista luopua lapsesta viikon kestäneen sijoituksen jälkeen, kuin silloin, jos sijoitus on kestänyt yli vuoden!

Luopuminen tuntuu jokaisen lapsen kohdalla aivan erilaiselta. Silloin voi tuntea surua ja haikeutta siitä, että lapsen on lähdettävä meiltä. Tai sitten iloa ja koko kehossa hyrisevää onnea, jos tietää, että sijoituksen jälkeen palaset lapsen elämässä loksahtavat vihdoin kohdalleen. Luopuminen voi tuntua myös helpottavalta, ei kaikkien lasten kanssa ole jatkuvasti helppoa ja ihanaa! Ehkä luopuminen on aina sekoitus tsiljardia eri tunnetta, mutta ihan joka kerralla lapsesta luopuminen tuntuu varmasti haikealta.

Rakastan omia lapsiani aivan älyttömän paljon ja olen ajatellut, että se toimii myös jonkinlaisena suojamekanismina tässä työssä. Toisiin lapsiin ehtii kiintyä lyhyen sijoituksen aikana vain vähän, toisista taas saattaa tulla pitkän sijoituksen aikana kovinkin tärkeitä ja rakkaita, vähän kuin omasta kummilapsesta. Mutta sellaista sydämen pakahduttavaa äidinrakkautta en varmastikaan voisi tuntea vierasta lasta kohtaan.

Ja voi miten väärässä taas olinkaan.

Kyllä vierastakin lasta kohtaan voi tuntea samanlaisia maailman suurimpia tunteita. Tiedättehän, kun pelkkä lapsen katse, hymy tai juuri opittu uusi taito saa lämpöisen onnen ja ylpeyden tunteen läikähtämään päästä varpaisiin. Tai kun odottaa päiväuniaikaa (sitä omaa aikaa ja kuumana juotua kahvikupillista!) ja sitten lapsen nukkuessa sitä tuleekin jo vähän ikävä. Kun täytyy käydä kurkkimassa, että hengittäähän se ihan varmasti, kun on nukkunut jo niin pitkään. Ja kun sitten vihdoin saa rutistaa sitä juuri herännyttä unenlämpöistä pötkylää sylissään, rutistuu samalla sydänkin onnesta mykkyrälle.

Vaikeinta on, jos juuri silloin, kun täytyisi alkaa valmistautumaan luopumiseen huomaakin, että omassa mielessä lapsesta on tullut yksi meistä. Osa meidän perhettä, jossa kaikki ovat aivan yhtä rakkaita. Silloin luopuminen tuntuu aivan kamalan vaikealta!

Silloin pelkkä ajatus luopumisesta tuntuu tummana möykkynä rinnassa. Se musertaa sydämen kuivaksi ja ruttuiseksi rusinaksi. Se tuntuu hirvittävän surulliselle ja samalla jotenkin väärälle. Sellainen suru luopumisesta on vain käytävä läpi. Itkettävä, kun itkettää.

Mutta sellaista tämä työ on. Kiintymistä ja luopumista.

Olen luonteeltani tosi optimistinen ja melko positiivinen. Välillä nuo luonteenpiirteet ovat mun mielestä vähän rasiattaviakin, mutta luopumisissa niistä on varmasti aivan hurjasti hyötyä. Vaikea luopuminen saattaa tuntua fyysisenä kipuna, mutta se musta möykky on siellä kehossa, ei mielessä.

On tärkeää tietää, että sen rinnassa painavan möykyn tilalle tulee kauniit ja lämpöiset muistot ja ajatus siitä saa hymyilyttämään silloinkin, kun luopuminen tuntuu kamalan surulliselle.

LUE MYÖS:

Meistäkö lastensuojelun kriisiperhe?
Päivystävä sijaisperhe – mitä päivystäminen tarkoittaa?
Päivystävä sijaisperhe – miten omat lapset ovat suhtautuneet?
Lapsen oikeus turvalliseen arkeen

MITÄ KIRJOJA LAPSILLE LAHJAKSI?

Sis. mainoslinkkejä

Tänään ajattelin hoitaa loput joululahjaostokset ja kuvittelin, että homma hoituisi helpoiten, kun hurauttaisin ostoskeskukseen ja keräilisin vain kaikki tarvittavat jutut saman katon alta. Ihanan helppoa! Tai niin ainakin luulin…

Joka paikassa oli aivan älyttömästi väkeä, enkä lopulta löytänyt YHTÄÄN lahjaa, joita olin ajatellut ostaa! Kännykkäliikkeestä piti käydä ostamassa koululaiselle uusi kännykkä, mutta edullinen tarjouspuhelin ei kuulunutkaan myymälän valikoimaan, vaan oli NETTIKAUPPAtuote. Yhden lapsen toiveissa ollutta pehmolelua ei löytynyt mistään ja lopulta turhauduin, enkä jaksanut puikkelehtia ihmisten seassa kuumissa, ruuhkaisissa kaupoissa. Puuh.

Niinpä ajoin tyhjin käsin kotiin ja klikkailin kaikki joululahjat kahdesta nettikaupasta. Huh! Kännykän tilasin puhelinliikkeen nettikaupasta ja kaikki muut löytyi Adlibrikseltä!

Ostin siis pääasiassa kirjoja lahjaksi, mutta se pehmolelukin löytyi Adlibrikseltä!

Jos jollain muulla on vielä lapsille lahjoja mietinnässä, niin tässä mun kirjalahjavinkit:

TATU JA PATU

Tatu ja Patu ja kauhea Hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja on tämän kirjasarjan uusin osa, ja tästäkin meidän molemmat lapset tykkäävät ihan hurjasti. Mutta eipä taida sellaista Tatu ja Patu kirjaa olla, joka ei olisi meidän lapsiin uponnut! Näitä on luettu meillä ehkä noin neljävuotiaasta alkaen ja edelleen tokaluokkalainen tykkää lukea Tatua ja Patua.

LEGO RAKENTELUKIRJAT PALIKOILLA

Kuopus toivoi ja sai synttärilahjaksi Lego, Laitteet, rakenna 11 vekotinta -kirjan ja tuo kirja on ollut kovassa käytössä. Tässä ei siis ole kovinkaan paljoa luettavaa, mutta kirja on täynnä ohjeita hauskoihin vekottimiin, joita kirjan mukana tulleilla palikoilla voi tehdä.

Nyt oli tullut myös kivan kuuloinen Harry Potter – Rakenna oma taikamaailma -kirja, josta varmasti jokainen Harry Potter fani tykkää!

Nämä on aika hauskoja, kun samojen kansien välistä löytyy kirja- ja lelulahja.

YÖKOULUN PIENI KAUHUKÄSIKIRJA

Meidän kuopus tykkää kaikesta hirviö- ja kummitusaiheisesta ja tämän Paula Norosen Yökoulu-sarjaan kuuluvan kirjan tilasin lapselle joulupakettiin. Esikoinen on kovasti tykännyt Paula Norosen Supermarsu- ja Tagli ja Telle -kirjoista, joten uskon, että tämäkin kirja on meillä tykätty. (Toivottavasti on, sillä tilasin samalla toisenkin Yökoulu-sarjan kirjan!)

NEROPATIN PÄIVÄKIRJAT

Näitä kirjoja ei ole (ainakaan mun tietääkseni) meidän koululainen lukenut, mutta näitä on niin moni kehunut, että tilasin uusimman Neropatin päiväkirjan koululaisen joulupakettiin. Moni on myös kertonut, että näistä kirjoista on innostunut myös sellaiset lapset, jotka eivät muuten ole olleet kovin innokkaita lukemaan!

100 ASIAA

Meidän koululainen tykkää kovasti kaikenlaisista lasten tietokirjoista. Lapsi osti syntymäpäivälahjaksi saamallaan kirjakaupan lahjakortilla 100 asiaa luvuista, tietokoneista & koodaamisesta -kirjan ja on sen jälkeen ahminut kaikki sarjan kirjat, joihin on kirjastossa törmännyt.

HIRVIÖIDEN GALLERIA

Meidän 5-vuotias kuopus on jo parin vuoden ajan toivonut saavansa hirviökirjan, mutta juuri sellaista oikeaa ei ole löytynyt. Kunnes lapsi bongasi jostain mainoslehdestä Hirviöiden Galleria -kirjan ja toivoi sellaisen isomummolta joululahjaksi. Tämä kirja on kyllä vähän vanhemmille tarkoitettu ja luulen, että meidän Harry Potter fani innostuu tästä kirjasta kovasti myös!

HURJAN HAUSKA UNIKIRJA

Mauri Kunnaksen kirjoista on myös meillä tykätty kovasti, ja tämäkin uutuus löytyi meidän lasten joululahjatoiveista.

LASTENROMAANIT PIENILLE KOULULAISILLE

Meidän koululainen on ahkera lukutoukka, ja parhaiten lukuinto pysyy päällä, jos lapsella on jokin kiva kirjasarja, jota lukea. Lapsen suosikkikirjasarjoja eka- ja tokaluokan aikana ovat olleet esim. Supermarsu, Geoetsivät, Risto Räppääjä, Lasse-Maijan etsivätoimisto, Kepler62, Pate ja suurimpana lempparina Harry Potterit, jotka on varmasti vähän isommille alunperin tarkoitettu. Joskus on käynyt niin, että lapsi ei olekaan innostunut jostain kirjasta, mutta kun olen sitten lukenut kirjaa iltasaduksi lapselle ääneen (tätä tapahtuu aika harvoin koululaisen kanssa ja siksi lapsi tykkää kovasti kuunnella, kun luen), on lapsi hurahtanut mukaan tarinaan. Tällä ovelalla taktiikalla ajattelin jossain vaiheessa koukuttaa lapsen Soturkissa-sarjaan, josta lapsi ei ole tähän mennessä kovin innostunut, heh.

Kantsii kurkata tuonna Adlibrikselle, sillä siellä on kivasti tarjouksia monista kirjoista (mm. Mauri Kunnaksen kirjoja oli mielettömän hyvällä alella!) ja samasta verkkokaupasta löytyy myös lelut ja lautapelitkin!

lastenhuone blogi

12 AJATUSTA SYNTTÄRISANKARIN ELÄMÄSTÄ

karkkipurkki blogi

Hyvää syntymäpäivää Annika!

-No, kiitos vaan!

Paljonkos sinä nyt täytät?

-41 vuotta, vaikka en kyllä sitä itse uskoisikaan (ette varmasti tekään? haha!). Olen silleen vanhanaikainen, etten oikein osaa olla muodikkaasti tyytyväinen ikääni, vaan olen jotenkin jämähtänyt sellaiseen 30 vuotiaan identiteettiin. Mutta eiköhän tämä tästä. Kai?

Onko sinulla joitain suunnitelmia tai toiveita syntymäpäivällesi?

-Juu on. Malttamattomana jo odottelen, että saanko tänään kakkua! Muuten tämä ilta menee lapsen joululuhlan juhlintaan, joten juhlitaan vähän lisää tätä merkittävää päivää viikonloppuna.

Syntymäpäivän kunniaksi saat kertoa 12 asiaa elämästä (kysymykset napattu Katjan blogista), ole hyvä vain!

ASUN: Ihan mukavasti omakotitalossa Valkeakoskella. Vaikka me asutaankin Tampereen lähikunnassa, miellän itseni jotenkin tamperelaiseksi, vaikka en ole sieltä edes kotoisin! Muutettiin miehen kanssa Tampereelle joskus viime vuosituhannen lopulla (kuulostan ihan mummolle) ja ehdittiin asua siellä aika monta vuotta. Tampereella tulee käytyä melkein viikottain, kun siellä vaan on kaikkea, ja jotenkin tuo kaupunki tuntuu kovin kotoisalle. Meidän lapsille kuitenkin Valkeakoski on se oma kotikaupunki, ja viihdyn täällä kyllä itsekin hyvin. Täällä on hyvä asua, kun Tampere on tuossa vieressä!

INNOSTUN: Aivan liian helposti vähän kaikesta! Ja kun innostun, en malta odottaa, vaan haluan saada asiat HETI tapahtumaan. Onneksi nykyisin innostun ehkä vähän aikaisempaa vähemmän, mikä on kyllä ihanan helpottavaa, huh!

IHAILEN: Ihmisiä, jotka toteuttavat unelmiaan ja haaveitaan. Olen kyllä itsekin sellainen, haha! En siis kestä yhtään sellaista, että haaveillaan joistain helposti toteutettavista jutuista, mutta ei tehdä mitään niiden haaveiden eteen!

HALUAISIN: Haluan kyllä usein kaikenlaista. Esimerkiksi uusi sohva olisi nyt mukava. Sellainen jättisuuri löhösohva, johon mahduttaisiin koko porukka vaikka kuinka päin istumaan ja löhöilemään. Ai että, kuulostaa ihanalle!

RENTOUDUN: Tykkään olla koukussa johonkin kivaan sarjaan, jonka voin napsauttaa päälle sitten, kun lapset on saatu nukkumaan ja pikapikasiivous on tehty (en todellakaan pysty rentoutumaan, jos keittiö jää kaaokseen ja olohuoneen lattialla on leluja!). Nyt katson The 100 sarjaa, josta ensin ajattelin, että se on vähän hassu ja ehkä noin 20 vuotta nuoremmille suunnattu, mutta sitten sarja muuttui tosi jännäksi, ja nyt odotan malttamattomana iltoja, että pääsen seuraamaan Clarken ja muiden tyyppien selviytymistä ydinsodan tuhoamalla maapallolla (kuulostaa varmaan tosi kiinnostavalle, haha!).

LUONNETTANI KUVAA: Optimistinen innostuja! Ajattelen yleensä kaikesta tosi optimistisesti ja se on välillä vähän rasittavaakin. Toisaalta uskon, että optimistina mun elämä on paljon hauskempaa!

ILOSTUN: Siitä, että olen vihdoin löytänyt oman juttuni. Olen ollut 18 vuotta yrittäjänä ja on ollut ihanaa toteuttaa unelmiaan omien yritysten kautta, mutta juuri nyt päivystysperhetyö tuntuu paljon tärkeämmältä ja juuri siltä, mitä haluan tehdä. Välillä kyllä aivan liian rankkaa, mutta suurimmaksi osaksi ihan parasta työtä!

JOS VOISIN TEHDÄ MITÄ VAAN: Ai ihan mitä vaan? No, voisin lähteä perheeni kanssa vaikka maailmanympärimatkalle jollain ökysuurella budjetilla! Tai ihan vain jonnekin pitkälle reissulle ilman tarkempia suunnitelmia ja aikatauluja.

HALUAN YMPÄRILLENI: Hyvää mieltä! Ymmärrän, ettei aina voi olla hauskaa, eikä elämä ole pelkkää sateenkaarien ja glitterin piereskelyä, mutta ainakin sellaiseen voi pyrkiä. On usein vain omasta valinnastaan kiinni, haluaako olla hyvällä vai pahalla tuulella.

HAAVEILEN: Mulla on yleensä kauhean paljon kaikkia haaveita, mutta nyt en taida haaveilla oikein mistään! Ehkä siitä, että selviän tämän aika rankan joulukuun läpi ja pääsen aloittamaan hyvillä mielin pian joulun jälkeen alkavan loman.

EN LUOPUISI: Omasta perheestä! Monet asiat elämässä vaihtuu ja muuttuu, mutta toivon, että oma perhe on se, josta ei koskaan tarvitse luopua.

AJANKOHTAISTA JUURI NYT: Joulunodotus! En oikein ehdi nyt jouluhössöttää, mutta joku jouluelokuva olisi kiva katsoa joku ilta. Rakkautta vain on ihan mun lemppari!

Psst! Elloksella -20% tilauksen loppusummasta* koodilla: 405732 ja koodi koskee myös merkkituotteita! (Voimassa naisten, lasten ja miesten tuotteisiin 19.12. asti). Kurkkaa valikoima täältä*!
*mainoslinkki

Kivaa päivää!