MITÄ TEHDÄ HIIHTOLOMALLA, KUN EI OLE LUNTA?

Meidän lapsilla alkaa tänään hiihtoloma! Tai koululaisella alkaa, kuopukselle olen varannut keskelle lomaa yhden hoitopäivän, kun olin vahingossa varannut itselleni kampaajan juuri keskelle hiihtolomaviikkoa. Mutta muuten siis lomailen lasten kanssa ensi viikon ja nyt olisikin sitten aika miettiä, että mitä me oikein hiihtolomalla sitten tehdään.

Koululaiselle on varattu yksi muutaman päivän leiri ja molemmalle lapselle on buukattu arki-illat täyteen, mutta sen verran luppoaikaa lomaviikolle kuitenkin jää, että jotain kivaa ehditään tehdä koko perheen kanssa yhdessä.

Tässä muutamia meno- ja puuhavinkkejä lomaviikolla! Tämän listan ääreen ajattelin palata sitten lomaviikolla, kun tulee sopiva hetki puuhailla jotain extrakivaa!

perheblogi

KYLPYLÄÄN!

Ihan parasta koko perheen yhteistä puuhaa on lähteä kylpylään! Palelen uimahalleissa, mutta kylpylöissä on (yleensä!) niin lämmintä, että mäkin tarkenen siellä. Me ”löydettiin” muutama viikko sitten meille uusi ja tosi kiva lähikylpylä, Aulangon kylpylä Hämeenlinnasta. Ei oltu aikaisemmin käyty siellä, kun olin jostain syystä ajatellut sen olevan enemmänkin aikuisille sopiva, mutta sehän olikin aivan älyttömän kiva juuri lasten kanssa! Niin ja lämmintäkin siellä oli, huh!

SISÄHUVIPUISTOT JA MUUT LASTEN SISÄKOHTEET

Kurjalla säällä on kiva lähetä kuluttamaan päivää jonnekin sisähuvipuistoon tai muuhun lasten sisäkohteeseen. Meidän lemppareita on mm. Superpark, Hoplop, Zones by Särkänniemi, Kulttuurikeskus Piipoo, Lastenkulttuurikeskus Rulla (vapaa pääsy!) ja Sastamalasta löytyvä ihastuttava Herra Hakkaraisen talo.

MUSEOT

Monissa museoissa on otettu lapset tosi kivasti huomioon ja lapsille löytyy usein kivaa puuhaa. Esim. Poliisimuseosta (vapaa pääsy!) löytyy lapsille aivan oma lastenostasto poliisikamari Pokela. Hiihtoloman aikaan museoista saattaa löytyä myös lomalaisille järjestettyä erityistä ohjelmaa, esim. Vapriikissa tapahtuu koko hiihtoloman ajan ja Muumimuseossa ollaan juhlatunnelmissa hiihtolomaviikolla. Hämeen Linnassa pääsee hiihtolomaviikon päätteeksi kokeilemaan keskiaikaisia askareita, kuten mehiläisvahakynttilän tekoa.

LEFFAAN

Leffaan on tietenkin kiva mennä milloin vain ja tämä sopii hyvin menovinkiksi hiihtolomallekin! Lomalla kun on aikaa mennä leffaan vaikka keskellä viikkoa tai keskellä päivää, jos sopivia näytöksiä löytyy.

LUISTELEMAAN TEKOJÄÄLLE

Jos haluaa tehdä jotain perinteistä hiihtolomapuuhaa, onnistuu luisteleminenkin, kunhan suuntaa tekojäille. Ja ainakin mun mielestä jäähallin vastajäädytetyllä jäällä on aivan ihana luistella, jos vertaa huonokuntoiseen ja röpelöiseen luonnonjäähän. Vaikka onhan ulkojäillä toki aivan omanlainen tunnelma, varsinkin, jos pakkaa termariin kuumaa kaakaota ja tekee pienet eväät mukaan.

RETKELLE

Mun lempparipuuha on varmasti aina retkeily! Metsässä on vaan jotain rentouttavaa ja siellä kuluu aika aivan huomaamatta. Toki pääosassa hyvät eväät ja nuotiomakkarat! Kovin lumisina talvina ei ole tullut lähdettyä metsään kahlaamaan lumihankiin, mutta tällä hiihtolomalla ei ainakaan lumi ole metsäretkeilyn esteenä.

LOMAPUUHAT KOTONA

Ja kun on humputellut vähän siellä ja täällä, on mukava olla ihan vain kotona! Lomalla voi tehdä kotona kaikkea vähän hassua, kuten katsoa leffan vaikka keskellä päivää tai yökyläillä sisaruksen huoneessa. Meillä pikkuveli yökyläili isoveljen huoneessa joululomalla ja tätä muistellaan edelleen! Me muuten ajateltiin leipoa tulevana viikonloppuna pipareita, sillä kuka on sanonut, että piparkakut kuuluisivat vain jouluun?

perheblogi

Mitäs lomasuunnitelmia teillä on?

HELPPO JA HALPA KAAPIN TUUNAUS

olohuone sisustus

Meillä on tuossa olohuoneen yhdellä pienellä seinänpätkällä ollut aikaisemmin valkoinen pieni kärry. Kärry ehti olla meillä monessa huoneessa, kunnes löysi paikkansa tuosta seinältä ja sai olla siinä aina siihen asti, kunnes kärry sai vähän liian kovaa kyytiä ja yksi rengas murtui irti niiin, ettei sitä (ainakaan meidän taidoilla) saanut enää korjattua.

Tykkäsin pitää siinä kärryn päällä tuota maailman ihaninta pupulamppua ja jotain muuta, vaikka maljakkoa ja kynttilöitä. Samaan aikaan kärryn hajotessa meillä jäi ylimääräiseksi tuo Ikean peltinen kaappi, joka ostettiin alunperin työ-/ vierashuoneeseen. Aikaisemman työ- ja vierashuoneen paikalla on nykyään meidän makuuhuone, eikä tuo kaappi mahdu sinne enää ollenkaan, koska sinne vietiin olkkarista yksi senkki. Jep, meillä huonekalut vaihtelevat paikkoja huoneesta toiseen!

Niinpä tuo peltinen kaappi pääsi tuohon pienelle seinänpätkälle pupulamppua pitelemään, mutta ajattelin kyllä, että tuohon täytyisi löytää jokin paremmin olkkariin sopiva kaluste. Peltinen kaappi teräksisen värisine lukkoineen vaikutti vähän liian kolkolle, mutta samalla tykkäsin tuosta kaapista niin paljon, etten halunnut siitä luopuakaan, eikä sille nyt oikein löydy meidän kotoa muualtakaan paikkaa.

Ja silloin, jos ei tiedä mitä jollain huonekalulla tehdään, kannattaa aina suunnata Pinterestiin! Sieltä löytyy toinen toistaan nerokkaampia käyttötarkoituksia Ikean (ja toki muillekin) huonakaluille, joita on tuunattu aivan älyttömän kekseliäästi. En nyt enää muista oliko juuri tälle kaapille keksitty joitain nerokkaita tuunausideoita, sillä iskin silmäni hyvin pieneen, helppoon, edulliseen ja nopeasti hoidettavaan tuunausideaan: Kaapista oli poistettu teräksiset lukot ja tilalle laitettu kauniit nahkaiset vetimet!

sisustusblogi
sisustusblogi

Nahkaisia vetimiä oli joku tainnut itsekin askarrella, mutta koska näitäkin myydään Ikeassa, hurautettiin suoraan huonekalujättiin vedinostoksille (ja toki lihapullille myös!).

Mies irroitti lukot ovista, jotka lähtivät aivan helposti irti ja asensi uudet vetimet paikoilleen. Koska lukkojen poiston jälkeen oviin jäi aika isot reijät, täytyi toiselle puolelle laittaa prikat ja rautakaupasta täytyi hakea myös hieman lyhemmät ruuvit pakkauksessa tulleiden tilalle.

Aikaisemmin lukot pitivät kaapinovet kiinni, mutta nyt niissä ei ole mitään varsinaista kiinnitysmekanismia, joten ajateltiin ostaa vielä pienet magneetit oviaukkoihin, jolloin ovet pysyvät napakasti kiinni. Nyt niitä mageneetteja ei vielä ole, eivätkä ovet ole kyllä mitenkään itsestään aukeilleet, mutta varmasti ne magneetit vielä laitetaan, kun vain sopivat osuu kohdalle.

Nuo nahkaiset vetimet tuo mun mielestä kivasti lämpöä peltisiin kaappeihin ja näiden kanssa kaappi sulautuu mielestäni mukavammin olohuoneen sisustukseen. Ja mikä parasta, enää meidän ei tarvitse etsiä tuohon uutta kalustetta, eikä laittaa tätä kaappia myyntiin! Tämän tuunauksen kustannutkset taisi olla jotain 12 euron paikkeilla.

Ps. Arvaatko mihin olen just nyt lähdössä? Ikeaan!! En ole tällä kertaa menossa ostamaan vetimiä tai mitään muutakaan, vaan lähden lasten kanssa Ikeaan treffaamaan ohikulkumatkalla olevaa mummia lihapullalautasten ääreen, heh!

sisustusblogi

Kivaa päivää!

(IHAN TAVALLINEN) MAANANTAI MUN KANSSA

Kello on 7.20, kun kännykän herätysääni pärähtää soimaan yöpöydällä. Kurkottelen puoliunessa sammuttamaan herätyksen, mutta en kuitenkaan nouse vielä, sillä olen laittanut kännykkään kolme herätystä, aivan kuten kaikkina muinakin arkiaamuina.

7.45 on pakko nousta, sillä koululainen täytyy herättää. Laitan lapselle aamupalan ja syön samalla itsekin ja juon ison kupillisen kahvia kauramaidolla. Olen sopinut tälle päivälle Instagramiin yhteistyöpostauksen, ja julkaisen sen samalla, kun hörpin kahviani. Huudan heipat oven raosta ulos puikahtavalle koululaiselle.

Maailman aamu-unisin kuopus, jota saa tavallisesti herätellä kymmenen minuuttia ja kantaa lopulta sängystä aamupalapöytään, onkin herännyt hetkeä aikaisemmin ihan itsestään ja haukkoo parhaillaan viimeisiä palasia karjalanpiirakastaan. Hoputan lasta pukemaan päivävaatteet, että päästään lähtemään päiväkotiin. Puen itselleni toppatakin, kaulahuivin ja pipon (kuten aina) ja olen läkähtyä matkalla kuumuuteen (kuten aina). Tuntuu vain niin järjettömälle, että helmikuussa voisi lähteä ulos ohuella takilla! En uskalla, sillä en tykkää palella. Lapsi pyöräilee mutaisella hiekkatiellä ja harpon reippain askelin perässä. Ulkona näyttää ja kuulostaa aivan pääsiäiselle.

lifestyleblogi

Olen takaisin kotona 40 minuuttia myöhemmin, käyn suihkussa ja teen omat aamutoimeni loppuun.

Siivoan ruokapöydältä meidän loput aamupalasotkut pois ja imuroin kodinhoitohuoneen, joka näyttää siltä kuin sitä ei oltaisi imuroitu viikkoon. Todellisuudessa olen imuroinut sen alle 24 tuntia sitten. Päätän tehdä pari nopskaa juttua, eli laitan pyykit koneeseen, tyhjään kuivurin ja kiikutan puhtaat pyykit paikoilleen. Tyhjään tiskikoneen ja järjestelen muutaman tavaran omille paikoilleen ja petaan sängyn. Huomaan, että makuuhuoneen peili on likainen ja haen ikkunanpesusuihkeen ja talouspaperia. Ihmettelen miksi peili ei puhdistu ollenkaan, vaan mitä enemmän pesuainetta siihen suihkuttelen ja pyyhin peiliä, sitä likaisemmalta se vain näyttää! Huomaan, että ikkunanpesuaineen sijaan olen suihkutellut peiliin vessanpesuainetta! Kääk, toivottavasti se ei ole mitään syövyttävää, joka saa peilin pinnan pian kuplimaan kuin siihen olisi heitetty jotain happoa. Pyyhin peiliä vedellä huuhdellulla rätillä ja toivon, etten ole pilannut peiliä. Haen vielä sitä ikkunanpesusuihketta ja peili alkaa hohtaa puhtaana. Huh.

perheblogi
perheblogi
perheblogi

Huomaan, että tähän kaikkeen ”nopskaan” kului reilu tunti aikaa. Teen lounaaksi ”voileipäsalaatin” eli salaattipohjan, jonka päälle laitan samoja juttuja, kuin voileivällekin, eli kalkkunaleikettä ja juustoa. Kuulostaa oudolle, mutta tykkään tästä ja syön tätä aika usein! Samalla kun syön salaattia selaan Instagramia. Julkaisen aamulla julkaistuun yhteistyöpostaukseen liittyvät IG-stoorit ja alan koostaa toiselle asiakkaalle edellisellä viikolla päättyneen yhteistyön raportteja. Koululainen soittaa ja kysyy lupaa mennä koulusta suoraan kaverin luo, samaan aikaan mies tulee töistä kotiin. Lähetän raportit ja kirjoitan heti perään laskun.

Mietin jaksaisinko siivota yhden siivousta odottavan kaapin (en jaksa) tai laittaisinko jotain kirppisjuttuja myyntiin (äh, tämäkään ei nyt innosta). Keitän kahvia ja istahdan sohvalle (koska voin!) ja luen hetken aikaa Unelmaduunarin tilipäivä kirjaa kännykästä. Kirja on ihanan inspiroiva ja täynnä kiinnostavaa infoa, mutta mulle jää nyt päällimmäisenä mieleen Satun havainto kreetalaisravintolan sisäänheittäjänä: Suomalaisille ei pidä koskaan puhua ensimmäisenä suomea, vaan englantia, koska kukaan suomalainen ei halua näyttää suomalaiselta. Niin totta, että naurattaa vieläkin!

Kohta täytyy lähteä hakemaan kuopus päiväkodista, mutta sitä ennen laitan paistovalmiin kana-kasvismurekkeen uuniin, enkä tunne sekuntiakaan huonoa omaatuntoa siitä, että tänään meillä ei syödä alusta saakka itse tehtyä ruokaa (ja silti mun tekisi mieli huomauttaa, että kyllähän meillä kuitenkin useimmiten tehdään ruoka ihan itse! Aaargh!)

perheblogi
lifestyleblogi

Puen taas toppatakin, kaulahuivin ja pipon ja lähden hakemaan kuopusta päiväkodista. Lapsi kysyy ensimmäisenä, että mihin kivaan paikkaan tänään mennään? Me oltiin viime viikko ns. takapäivystyksessä, eli päivystyspuhelinta ei tarvinnut kuljettaa mukana ja humputeltiinkin viikko vähän siellä sun täällä. Käytiin mm. Superparkissa, Taikaponitallilla ja sisähuvipuistossa ja kuopus ilmeisesti ajattelee, että sama meno jatkuu tälläkin viikolla. Tämä viikko päivystetään niin, että ollaan valmiudessa hakemaan lapsi meille tunnin varoitusajalla, joten mitään ihmeempiä menosuunnitelmia ei tälle viikolle ole. Muutenkin tämä päivä oltaisiin oltu vain kotona.

Syödään koko perhe yhdessä, kuten aina. Ruuan jälkeen mies lähtee kuskaamaan esikoista harrastukseen ja me jäädään kuopuksen kanssa kotiin.

Lapsi rakentelee hetken Legoilla ja haluaa sitten katsoa Netflixistä pari jaksoa Pipsa Possua, josta on tullut yllättäen lapsen lemppari Kapteeni Kalsarin oheen. Lapsi katsoo ohjelmaa ja laittaa sen vähän väliä pauselle toistaakseen juuri kuulemiaan mielestään hauskoja lauseita. ”Eikö niin hauskasti sanottu”, kuulen monta kertaa lapsen sanovan.

perheblogi

Jääkaapissa on kaksi litraa maitoa tämän päivän päiväyksellä ja mietin mihin toisen purkin käyttäisin. En ainakaan tee riisipuuroa, sillä edellisellä kerralla poltin meidän keittiöntason rikki!! Pyydän lapsen ”apuun” ja tehdään yhdessä pannaritaikina.

Esikoinen tulee kaverin perheen kyydissä kotiin. Puuhastellaan hetken aikaa jotain ja syödään juuri uunista putkahtanut pannukakku iltapalaksi omenasoseen kanssa.

Kello on 20 ja iltapalat syöty ja lasten iltapesut tehty. Isompi lapsista siirtyy omaan huoneeseensa lukemaan ja me mennään kuopuksen kanssa kirja kainalossa meidän kolmanteen lastenhuoneeseen, jota me kutsutaan edelleen X:n huoneeksi sen edellisen asukkaan mukaan. Kuopuksen huoneessa on yläsänky, ja siksi luetaan tuolla toisessa huoneessa, jossa saadaan istuskella matalan sängyn päällä.

Olin ajatellut lukea ensimmäisen luvun Pikkis ja talvensiemenet kirjasta, mutta ekan luvun jälkeen lapsi kysyy järkyttyneenä, ”Äiti, etkö sä lue enempää? Etkö sä halua tietää mitä ne pallerot oikein on? Mua olisi kyllä kiinnostanut!”. Luetaan vielä toinen luku ja sen jälkeen vielä pari sivua Tatun ja Patun outoja aakkosia. Mietin miten lapsi ei kyllästy näihin outolalaisiin veljeksiin koskaan!

Halin ja pusuttelen kuopuksen omaan sänkyynsä unille ja istahdan olohuoneen sohvalle nakuttelemaan blogiin nämä tämän päivän tuiki tavalliset tapahtumat.

Kohta käyn sanomassa esikoisellekin hyvät yöt ja sen jälkeen katsotaan miehen kanssa jakso jotain sarjaa. Harmillisesti meillä ei ole juuri nyt oikein mitään superhyvää sarjaa kesken, eikä olla vielä löydetty uutta.

Yön nukun päivystyspuhelin sängyn vieressä ja toivon, ettei puhelin soisi yöllä. Samaan aikaan toivon, että puhelin soisi jo pian, sillä kaipaisin jo vähän säpinää päiviini. Mietin taas onko väärin toivoa meille (kiireellisesti sijoitettua) lasta, sillä se tarkoittaa sitä, että vastaavasti jossain toisessa perheessä asiat on mennyt kurjasti. Tämä oman perheen kesken vietetty aika ja nämä leppoisat päivät ovat kyllä aivan ihania, mutta silti musta tuntuu, että jotain täältä meidän kotoa puuttuu. Ehkäpä se puhelin kohta jo soi?

Mukavaa viikkoa!