PÄIVYSTÄVÄ SIJAISPERHE – MITÄ PÄIVYSTÄMINEN TARKOITTAA?

sijaisperhe blogi

Kerroin vähän aikaa sitten, että meidän perhe toimii päivystävänä sijaisperheenä ja sain hurjan hyviä kysymyksiä tähän hommaan liittyen. Aika useaa kiinnosti ainakin se, että mitä se tunnin varoitusajalla lapsen hakeminen käytännössä tarkoittaa, voidaanko me reissata ollenkaan, vai istutaanko jatkuvasti kotona puhelinsoittoa odottamassa.

Mitä päivystäminen tarkoittaa käytännössä?

Päivystysvuorossa, jossa lapsi on haettava tunnin kuluessa siitä, kun puhelin pirahtaa, ollaan viikko kerrallaan. Tämän jälkeen, jos Luotsin perhetilanne sallii (eli perheitä on riittävästi vapaana), huilataan viikko 24 tunnin päivystyksessä ja seuraava viikko sitten ollaan taas tunnin päivystyksessä.

Käytännössä siis silloin, kun ollaan tunnin päivystyksessä, ei reissata mihinkään, mutta voidaan kyllä melko normaalia elämää elellä muuten. Voidaan käydä lasten kanssa vaikka kirjastossa, eläinpuistossa tai museossa (valmiina tietenkin lähtemään kesken pois), mutta esimerkiksi uimahalliin ei silloin mennä, koska puhelin on oltava jatkuvasti mukana ja siihen on vastattava heti, jos se soi. Toki päivystysvuorossa ollessakin toinen vanhemmista voi lähteä lasten kanssa vaikka uimaan, sillä riittää, kun toinen vanhemmista päivystää. Tämä on tietenkin aika sitovaa, mutta toisaalta myös jännääkin, kun koskaan ei voi tietää milloin puhelin soi, ja millaisen lapsen meille seuraavaksi saamme!

24 tunnin päivystys taas tarkoittaa sitä, ettei silloin kuljeta puhelin kädessä jatkuvasti, vaan riittää, kun sitä vilkaisee muutaman kerran päivässä ja ollaan valmiina siirtymään tarvittaessa 24 tunnin sisällä takaisin tunnin päivystykseen. Tällöin voidaan siis lähteä vaikka uimaan tai elokuviin, kun puhelimen saa hetkeksi unohtaa.

Toisaalta päivystyksessä ei yleensä hirmuisen pitkiä aikoja olla, me ollaan lyhimmillään ehditty päivystää vain muutaman tunnin ajan, kunnes puhelin on pirahtanut! Pisimmilläänkin ollaan päivystetty vain muutaman viikon ajan.

Sen jälkeen, kun saadaan puhelinsoitto, jossa kerrotaan, että meidän perheeseen sijoitetaan lapsi, päättyy meidän perheen päivystysvuoro siihen. Siitä alkaakin sitten aivan uudenlainen arki, jossa tutustutaan puolin ja toisin. Me meille sijoitettuun lapseen ja lapsi meidän perheeseen, kotiimme ja meidän perheen tapoihin ja sääntöihin (toki lapsen ikä huomioiden, vauvan kanssa ei tietenkään mitään sääntöjä opetella, toisin kuin vaikka eskari-ikää lähestyvän kanssa).

Kun sitten ollaan saatu arki rullaamaan ja tutustuttu puolin ja toisin, voidaan usein tehdä aivan niitä samoja tuttuja juttuja, kuin omienkin lasten kanssa, eli touhutaan aivan tavallisia lapsiperheen juttuja kotona, ulkoillaan, käydään metsässä retkellä makkaroita paistamassa tai kyläillään sukulaisten luona. Toki jos lähdetään esim. naapurimaahan sukulaisia katsomaan, sovitaan tällaisista reissuista aina ensin lapsen sosiaalityöntekijän kanssa, eikä tällaiselle reissulle lähdetä ollenkaan lyhyen sijoituksen aikana.

Käytännössä siis suurin osa ajasta me eletään tavallista lapsiperhearkea sijoitettujen lasten kanssa (toki tässä meidän arjessa ovat mukana myös mm. lapsen sosiaalityöntekijä ja biologiset vanhemmat) ja vain pieni osa ajasta päivystetään.

Miten me kerätään voimavaroja, jos sijoitus on kestänyt pitkään?

Yleensä lapset tapaavat sijoituksen aikana biologisia vanhempiaan, ja joskus tapaamiset ovat parin tunnin päivätapaamisia, toisinaan tapaamiset voivat olla yön tai parinkin kestäviä kotilomia. Esimerkiksi nämä hetket ovat tosi käteviä tehdä jotain ihan vain oman perheen kanssa tai miehen kanssa kahdestaan. Parin tunnin tapaamisen aikanakin ehtii käydä miehen kanssa kaksin lounaalla ja yön yli kestävän kotiloman aikana ehtii tehdä omien lasten kanssa jo kaikenlaista.

Toisaalta muutenkin arjessa yritetään tehdä jotain spessua välillä omien lasten kanssa, ja toisaalta antaa kahdenkeskistä aikaa myös sijoitetulle lapselle.

Kun sijoitus päättyy, on aika pitää lomaa! Meillä on ollut tapana tehdä lasten kanssa tällöin jotain spessua, lyhyen sijoituksen jälkeen ollaan käyty esimerkiksi lyhyellä kylpylälomalla, kunnes ollaan palattu takaisin päivystykseen. Muutaman viikon kestäneen sijoituksen jälkeen ei yleensä kaipaakaan mitään viikonloppulomaa kummempaa vapaa-aikaa, kun taas pidempään kestäneen sijoituksen jälkeen on varmasti hyvä hengähtää kunnolla, kunnes aloitetaan taas uudelleen odottelemaan päivystyspuhelimen pirahdusta.

Täytyykö lasten kanssa olla 247 kotona, vai voiko samaan aikaan käydä töissä?

Päivystävässä sijaisperheessä toinen vanhempi on aina kotona, eikä voi käydä samaan aikaan kodin ulkopuolella töissä.

Maksetaanko tästä?

Kyllä, koska toisen vanhemman on jäätävä pois palkkatyöstä, maksetaan päivystysajalta korvaus ja lapsesta hoitopalkkio ja kulukorvaus.

Mikä yllätti, hyvässä ja pahassa?

Olen aika positiivinen ihminen ja ihan hirmuisen optimistinen luonteeltani. Silti mulla on hassu tapa varautua aina kaikkein pahimpaan! Niinpä olen monta kertaa miettinyt sitä, että miten me sitten toimitaan, jos juuri meidän kohdalle osuu omien lasten lelut tahallaan rikkova tai meidän lapsia kiusaava leikki-ikäinen tai hurjista vieroitusoireista kärsivä huumevauva? Tai entä jos biologiset vanhemmat käyttäytyvät uhkaavasti, joudutaanko me pelkäämään? Mitään kurjaa ei kuitenkaan onneksi ole meidän kohdalle sattunut, eikä ainakaan vielä ole mikään päässyt negatiivisesti yllättämään.

Hyvässä on yllättänyt monikin asia! En olisi etukäteen esimerkiksi arvannut, miten hyvän yhteistyön parhaimmillaan voi lasten biologisten sukulaisten kanssa saada aikaan.

No niin, siinäpä tuli vastauksia ekaan osaan kysymyksiä ja vastailen myöhemmin taas lisää ja uusia kysymyksiäkin saa toki jättää.

Miltäs päivystystoiminta kuulosti?

Lue myös:
MEISTÄKÖ LASTENSUOJELUN KRIISIPERHE?

MEISTÄKÖ LASTENSUOJELUN KRIISIPERHE?

sijaisperhe blogi

Olisikohan sellaiselle lyhytaikaiselle sijaisperheelle tarvetta? Sellaiselle kriisiperheelle, joka voisi ottaa kiireellisesti sijoitetun lapsen lyhyellä varoitusajalla kotiinsa asumaan? Mitähän sellaiseen sitten vaaditaan? Kelpaisiko meidän perhe? Entä meidän koti? Tarvittaisiinko siihen jotain erityisosaamista tai koulutusta?

Näitä kaikkia kysymyksiä me pohdittiin, kun ajeltiin kolmisen vuotta sitten kesälomareissulta kotiin. Ulkona paistoi aurinko ja auton ikkunoista vilisti ohi keltaisena hohtavat rypsipellot. Toinen lapsista oli nukahtanut takapenkille, toinen selaili lomamatkalta ostettua sarjakuvalehteä. Meillä oli jo kaksi omaa lasta, mutta tilaa ja syliä riittäisi varmasti myös muillekin lapsille, sellaisille, jotka tarvitsisivat tilapäisesti kotia ja turvallista aikuista.

Kun sitten päästiin kotiin ja alettiin selvitellä vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, joita oltiin matkan varrella pohdittu, saatiin kuulla, että kyllä sellaisille lyhytaikaisille sijaisperheille on tarvetta. Suorastaan huutava pula!

Sovittiin lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa tapaaminen meidän kotiin, ja kahvipöydän ääressä vahvistui ajatus siitä, että tämä olisi meidän perheen juttu. Päätettiin osallistua PRIDE-valmennukseen (P=parents’, R=Resources for, I=Information, D=Development, E=Education), jonka käyminen on edellytyksenä kaikille sijais- tai adoptiovanhemmiksi haluaville.

sijaisvanhemmuus blogi

Näistä ajatuksista en olekaan aikaisemmin kirjoitellut täällä blogissa, kuten en siitäkään, että nyt kolme vuotta myöhemmin meidän kodissa on asunut meidän omien lasten lisäksi kuusi muutakin lasta. Me toimitaan Luotsin (Tampereen ja ympäristökuntien) päivystävänä sijaisperheenä, mikä tarkoittaa sitä, että ollaan yksi Luotsin noin 50 perheestä, joka on valmis ottamaan lyhyellä varoitusajalla kiireellisesti sijoitetun lapsen kotiinsa. Enkä ole ikinä aikaisemmin tehnyt mitään näin mielenkiintoista, koukuttavaa ja antoisaa!

Käytännössä päivystysperheenä toimiminen tarkoittaa sitä, että lapsi on haettava tunnin sisällä siitä, kun päivystyspuhelin pirahtaa. Tässä vaiheessa aina ole tiedossa lapsesta mitään muuta, kuin lapsen ikä, joka on siinä ikähaarukassa, minkä ikäisiä lapsia meidän perhe on valmis ottamaan (me toimitaan perheenä pienille lapsille). Usein kukaan ei siis tiedä tässä vaiheessa sitäkään, kauan lapsi tulee meillä asumaan. Lapsi voi asua meillä esimerkiksi viikon, kuukausia, tai yli vuoden. Ei ole myöskään mitään yhtä tiettyä syytä, minkä takia lapsi tarvitsee lyhytaikaista sijaisperhettä. Syynä voi olla esimerkiksi vanhempien uupumus, päihteiden käyttö tai vaikka mielenterveysongelmat.

Kun lapsi sitten on meillä, voidaan me elää aivan tavallista perhe-elämää, toki kaikki sijoitetun lapsen tarpeet huomioiden. Mitään sirkushuveja ei ole tarkoitus järjestää, vaan aivan tavallista turvallista arkea. Tätä työtä tehdään kotona, mutta toisaalta sellaista oman perheen kesken vietettyä vapaa-aikaa ei välttämättä ole kuin vasta silloin, kun sijoitus päättyy. Sitten voikin jäädä hetkeksi lomailemaan, kunnes palataan takaisin päivystykseen odottelemaan, milloin puhelin pirahtaa seuraavan kerran.

sijaisperhe blogi

Tästä aiheesta riittäisi paljon enemmänkin kerrottavaa, mutta onkos teillä jotain tiettyä asiaa mielessä, mitä haluaisitte kuulla? Kysymyksiä voi jättää postauksen alle kommenttiboksiin, Instagramin puolelle tai vaikka sähköpostitse karkkipurkkiblogi@gmail.com. Vastailen sitten myöhemmin täällä blogin puolella!

Aurinkoista viikkoa!

Ps. Kuvissa näkyvät vauvanvaatteet ja lelut ovat meidän kuopuksen vauvamuistojen laatikosta.