Johan tätä oli taas odotettu (ja kyselty noin miljoona kertaa, että milloin…) ja huuuh miten hauska ja ihana päivä meillä oli Särkänniemessä!
Sännättiin heti porttien auettua suorinta tietä huvipuiston puolelle, jossa kierrettiin jokaisen lempilaitteet läpi. Esikoinen kävi kokeilemassa onneaan erilaisissa peleissä, välillä pysähdyttiin pehmiksille ja kuplateelle ja jatkettiin hurjissa huvilaitteissa kieppumista.
Oltiin myös kovasti odotettu Koiramäen eläinpuistoon pääsyä (mun lemppari!) ja tällä kertaa päätettiin käydä siellä kesken huvittelujen. Aika nerokas suunnitelma, sillä näin saatiin mukavasti vähän rauhallisempi tauko päivän keskelle. Olin kuullut huhua, että suloisesta kahvila von Guggelbööstä saisi tänä kesänä lohikeiton lisäksi myös lihapullia perunamuusilla, joten valittiin tällä kertaa ruokapaikaksi se. Kun oltiin haarukoitu lihapulla-annokset ja esikoinen lusikoinut lohikeittonsa, käytiin moikkaamassa Koiramäen eläimet ja lapset seilasivat lossilla noin tuhat kertaa. Koiramäestä kiidettiin Koskiseikkailuun, kierrettiin nopsaa Akvaario läpi ja hurautettiin Näsinneulan valohissillä korkeuksiin katselemaan maisemia. Ja sitten porhallettiin taas huvipuiston puolelle!
Olen usein ulkomailla ihastellut sellaisia vesileikkipaikkoja, joissa yksinkertaisimmillaan maasta pulppuaa vettä (ja joskus näissä on ollut jos jonkinlaista härpäkettä kuin vesipuistoissa konsanaan). Meidän lapset ovat olleet aivan hulluina tällaisiin vesileikkipaikkoihin ja olen monesti miettinyt miksei tällaisia ole Suomessa. Mutta arvatkaapas mitä? Särkänniemeen rakentuu parhaillaan Keidas vesielämysalue! Taikarantaan on tulossa vesileikkipaikka, johon tulee erilaisia maan alta suihkuavia vesielementtejä! Aivan loistavaa! Tämä ei siis vielä ollut auki, mutta pitäisi tämän kesän aikana aueta. Toivotaan siis loppukesälle kuumia kesäpäiviä ja muistakaahan silloin ottaa uikkarit Särkkään mukaan!
Me viihdyttiin Särkänniemessä aivan viime minuuteille asti. Juuri ennen huvipuiston sulkeutumista lapset juoksivat vielä Tukkijoen kyytiin ja käytiin ostamassa pussilliset metrilakua automatkalle evääksi. Oli muuten melkoisen väsyneitä, mutta onnellisia lapsosia autoa täynnä ja joku jo kysyikin, että voidaanko pian tulla uudestaan!
Voi miten onnelliseksi voi tulla ASTIOISTA! Kauniista, söpöistä ja ihanan värisistä astioista.
Muistan miten 2000-luvun alussa meillä oli KAIKKI sinistä. Meidän kaksion olohuoneessa oli sininen sohva ja keittiön kirsikkapuisen ruokapöydän ääressä syötiin sinisistä Teema-astioista. Ja koska tuolloin oli myös kaikkialla Marimekon Unikkoa, oli myös meillä Unikko-kuvioinen kahviastiasto. Sinisellä kukalla kuvitettuna tietenkin.
Tuosta kaksiosta ollaan muutettu jo vuosia sitten ja sisustustyyli (ja maku ja muotikin) ovat muuttuneet moneen kertaan. Mutta tuo sininen Unikko-kahviastiasto on ollut meillä edelleen. Vaan eipäs ole enää!
Sain muutama viikko sitten mielestäni loistavan idean. Myisin pois Unikko-astiat ja ostaisin tilalle jotain paljon ihanampaa!
Nakuttelin Marimekot Toriin ja jo seuraavana aamuna pakkasin kahviastiaston tarjoilulautasineen auton kyytiin ja kuskasin ne uudelle omistajalle. Ja heti perään nakuttelin erääseen tanskalaiseen verkkokauppaan tilauksen uusista astioista.
Sitten vaan jäin odottelemaan, kunnes sain hakea postin pakettiautomaatista pahvilaatikollisen silkkaa onnea ja iloa!
Astiat ovat olleet meillä käytössä nyt pari viikkoa ja tulen edelleen näistä aivan naurettavan onnelliseksi. Jopa tiskikoneen tyhjääminen saa hymyn huulille silloin, kun vastassa on iloisen värinen kattaus suloisia astioita.
Aivan uusi löytö tämä astiasarja ei ollut, sillä olen ostanut ensimmäiset saman sarjan astiat vuosia sitten ennen kuopuksen syntymää, kun vietettiin miehen ja esikoisen kanssa eräs kesäinen viikonloppu Porvoossa. Silloin ostin saman sarjan vaaleanpunaisen pienen kannun ja mintuvihreän leivontakulhon.
Olen myös ihastellut näitä samoja astioita Särkänniemen Koiramäen kahvila von Guggelböössä. (Ja olen kai kertonutkin, että tuolla kahvilassa KAIKKI on niin ihanaa, että voisin muutta sinne asumaan!).
Astiat ovat tanskalaisen Ib Laursenin Mynte -sarjaa. Näitä löytyy aivan valtavan monessa eri värissä, aina neutraalista valkoisesta ja beigestä tällaisiin suloisiin karkkiväreihin. En osannut päättää mikä väreistä olisi mun mielestä kaikkein ihanin, joten tilasin astioita kahdessa eri sävyssä. Ensin. Tein nimittäin perään vielä toisen tilauksen, johon valitsin astioita vielä kolmannessakin ihanassa sävyssä! Ja tällainen iloinen värilajitelma onkin kyllä aivan hurjan ihana!
Olisin mielelläni tilannut astiat jostain suomalaisesta verkkokaupasta, mutta harmikseni en löytänyt English rose ja Stillwater sävyjä mistään (tai korkeintaan löysin joitain yksittäisiä astioita ja halusin tilata kaikki samasta kaupasta) ja ihastuin juuri näihin sävyihin kaikista eniten.
Tilasin astiat tanskalaisesta Fine Nordic -nettikaupasta, koska siellä oli aivan valtava valikoima Mynte-astioita ja hurjan laaja värivalikoima. Näiden kuvassa näkyvien astioiden lisäksi tilasin vielä samoja lautasia, kuppeja ja kippoja Aqua haze sävyssä (ihana sekin!) ja tilasin myös kaksi isoa vaaleanpunaista tarjoilukulhoa.
Oli kyllä todella hyvä idea ja päätös vaihtaa 20 vuotta sitten ostettu kahviastiasto. Toivottavasti nämä astiat ilahduttavat myös seuraavat 20 vuotta!
Ai niin. Nyt mietin vain sitä haluanko ruokalautasetkin suloisissa pastelliväreissä vai mieluummin raikkaana valkoisena tai esim. neutraalina beigenä. Miehelle kuulemma käy (onneksi) kaikki. Nyt kuitenkin iloitsen näistä jo tilatuista astioista ja jään pohtimaan ruokalautasia vielä joksikin aikaa. Niin IHANAT nämä (jos ei vielä tullut tarpeeksi selväksi, hah!).
Meillä on viime aikoina toivottu pupua, ponia ja koiraa. Koiraa eniten ja onneksi, sillä olin sellaisen laittanut (lapsille kertomatta) tilaukseen jo kauan aikaa sitten, ehkä viime syksynä tai joskus.
Omasta puolestani meille riittää oikein mainiosti tällä hetkellä kuopuksen huoneessa asusteleva Joseph-pupu ja poneista taas en tiedä yhtikäs mitään! Arvelen kuitenkin, ettei tällainen tiheästi rakennettu omakotitaloalue ole ehkä paras paikka ponin pitämiselle. Vaikka onhan meillä toki se ihanin leikkimökki, joka voisi kyllä soveltua myös yhdelle ponille talliksikin (jep, en todellakaan tiedä ponien pitämisestä yhtään mitään). Käydään kyllä lasten kanssa ratsastamassa poneilla, mutta ehkä juuri tässä piileekin ratsastusharrastuksen nerokkuus: Maksua vastaan poneilla voi ratsastaa, niitä saa harjata, kavioita putsata ja poneja taluttaa aitauksesta ratsastettavaksi ja myöhemmin taas takaisin aitaukseen. Ja joku MUU huolehtii sitten kaikesta muusta mitä ponin pitämiseen ja hoitoon kuuluu.
Mutta koirista onneksi tiedän jotain. Muutakin kuin sen, että KAIKKI koiranpennut on aivan hurjan söpöjä ja ihania! Meillä on ollut aikaisemmin neljä koiraa, joista ensimmäinen tuli meille aivan 2000-luvun alussa. Ja sitten aina noin parin vuoden välein lauma kasvoi yhdellä, kunnes lopulta meillä oli neljä pientä valkoista terrieriä. Tästä on kuitenkin jo sen verran aikaa, että jouduttiin luopumaan viimeisestäkin lähes 15-vuoden ikäisestä karvakuonosta jo aikaa sitten.
Jo tuolloin mietin, että koiranpennun aika voisi olla sitten, kun lapset ovat vähän isompia. Ehkä koululaisia. Ei siksi, että toivoisin lasten ulkoiluttavan ja hoitavan koiraa, vaan siksi, ettei mun tarvitse ulkoiluttaa sekä lapsia, että koiraa! Toki ulkoillaan kaikki yhdessäkin, mutta pääasiassa lapset ulkoilevat jo itse omien kavereidensa kanssa.
Aika ihanaa, että KAIKKI lapset ovat toivoneet meille koiraa aivan hurjan paljon ilman, että ovat tienneet omista pentuaikeistani yhtään mitään. Koirasta on puhuttu ellei päivittäin, niin vähintään viikottain. Olikin aika ihanaa päästä vihdoin kertomaan lapsille, että meille todellakin tulee oma koira!
Muutama päivä sitten päästiin katsomaan koiranpentuja, joista yksi muuttaa meille kesällä. Ei oikein maltettaisi odottaakaan, että saadaan uusi perheenjäsen kotiin, mutta nyt vain pitää vielä odotella, sillä tässä olisi yksi kesäreissukin hoidettavana (jota myös odotetaan paljon!) vielä sitä ennen. Luulen kuitenkin, että aika menee nopsaa ja nyt on ainakin hyvin aikaa tehdä kaikenlaisia hankintoja pentua varten. Meiltä nimittäin puuttuu vielä ainakin peti ja haluaisin myös löytää jotkut ihanat vesi- ja ruokakipot. Ai niin, ja nimi myös!
